Pesänrakennusta

Kait se keväällä iskee. Pesänrakennus siis. Oli ihan pakko ostaa kukkia ruukkuihin mökille. Kaksi punasävyistä; toiseen tuli ihana pinkki neilikka (pink kiss) ja kaksi punavalkoista pelargoniaa, toiseen kaksi valkoista pelargoniaa ja neilikka. Viimeiseen sinisävyiseen laitoin sellainen lilan kellokukan, minkä tarkka nimi täytyy viel tarkistaa googlesta, sekä kaks pientä valko-lilaa orvokkia. Ne on nyt istutettu ja ovat niin niin nätit. Sain mieheltä samppanjan ja kasan punaisia ja valkoisia pelargonioita. Mä en ole mitenkään erityisesti ollut pelargonioiden fani, mutta nyt ostin niitä itsekin. Varmaan ensimmäistä kertaa. Anopille hain kolme onnenpensasta, forsythiaa. Aivan ihania, vähän kuten se mun ehdoton suosikki näsiä. Pitäis kirjoittaa nuo nimet isolla, mut en näytä jaksavan... 😂 Näsiä siis kukkii ensin ihanilla vaaleanpunaisilla ja huumaavasti tuoksuvilla kukilla keväällä ja tekee lehdet vasta sen jälkeen. Onnenpensas samoin, joten nyt lahjapensaat olivat hieman naheita, kun lehtiä ei vielä ollut ja suurin osa keltaisista kukista oli kukkinut valmiiksi. No, anoppi olisiitä huolimatta onnellinen ja puskat saavat ihanan paikan hänen puutarhassaan. Ja ensi keväänä on kukkaloistoa tiedossa.

Mun pesänrakennusvietti näkyy siis mökin laittamisena. Talvikamojen raivaamisesta se alkaa, jatkuu organisoimisena ja järjestelynä; laatikoita, naulakoita, säilytysjärjestelmiä ja muuta kamaa piilottavaa tekee mieli haalia. Tai tuunata. Tai vaan vaihtaa niiden järjestystä. Mökillä onalle 25 neliöä tilaa keittiölle, olkkarille, poikien huoneelle, sisältäen säilytyksen. Siis tilaa ei ole! Minkä takia kaikelle pitäö löytyä oma paikka ja jos esinettä/vaatetta ei tarvita kesällä, se pitää pakata, merkitä ja säilöä himan verkkokellariin. Siis mielellään niin, että sen löytää taas talveksi. Pitäis tehdä jokin arkistointiohjelma, mikä tulostaa tarran pussiin, nyssykkään tai laatikkoon, ja kertoo koordinaatit mihin se pitää laittaa ja sit seuraavalla kaudella sen saman paikan löytäisi systeemistä. Ihan ku verkkokellari olisi järjettömän kokoinen varasto-eitoki, mutta kauhee kaaos siellä vallitsee. Tarttis ulottaa järjestelyinto himaankin. Jos sais vaikka ikkunat pestyä... Heh. No, Allulle täytyy järjestää ylioppilasjuhlat, joten siivottava on. Jee, saan velvoittaa muitakin osallistumaan siivoamiseen, niinku ihan oikealla tarpeella, sen ymmärtää lapsikin että vieraita varten kannattaa siivota. Paitsi Wilhelm...

Saunan terassilla istuskelin ja seurasin hesarin lukemisen ohella lintujen puuhia. Västäräkkiurttu vokotteli naarasräkkiä tanssimalla ja haki sille lahjan, varmassn jotain ihquja ötököitä! Lopputulosta en nähnyt, mutta luultavasti kohta munitaan. Ja pihan reunassa on kauhea pajupöpelikköJamutta sehän on aivan loistava paikka bongata tirppoja. Siellä asuu laulurastaspariskunta ja uros vahtii koko ajan kun naaras kaivelee maasta ruokaa. Siis yllättävän kauniita sulavalinjaisia tirppoja ovat. Pesä on jossain ryteikön seassa, mikä on hyvä ottaen huomioon nää meidän nelijalkaiset tappokoneet. Ja suruvaippakin on havaittu. Ja haarapääsky! Kesä on virallisesti saapunut, jos kuu kiurusta, puolikuuta peipposesta jne pitää paikkansa. Ja miksei pitäisi? Sitä paitsi juuri kuulin käen kukkuvan! Viime kesänä oli hienoa kun sain seurata käkeä kiikarilla melko pitkään houkuttelemalla yhden lähelle kukkumalla itse- varmaan todella houkuttelevasti. Olenhan mä vähän tällainen käki... Joskus myös kännissä kuin käki. No ei kai ny sentään!

Melko hämmentävää istua auringon paisteessa ja bloggailla. Eihän tämä tabletin näyttö todellakaan sovellu tällaiseen kovin hyvin. Joko aurinko paistaa näyttöön ja heijastaa tai oma kuva näkyy koko ajan taustalla, mikä on häiritsevää. Jokin suoja tähän pitäisi saada... Teltta vaan ympärille. Vähän siinä kärsisi tämä idea auringosta... Kaikkea ei voi saada. Hitto, nyt harjoitellen kirjoittamaan vetämällä sormea näytöllä ja se toimii yllättävän hyvin. Kohta kukaan ei osaa kymmensormi järjestelmää tai yhdyssanoja. Oho, sen tää kirjoitti oikein!!!

Nyt kun vielä oppisin laittamaan kuvia blogiin. Kukaan ei liene täydellinen? Vielä!

Bongausta

Mahtava keli, vaikkakin vilpoisa, ellei satu olemaan tuulen suojassa jaauringon paisteessa. Kiikarit kourassa on tarkennettu punarintaan, hippiäiseen, peukaloiseen, silkkiuikkuun ja punatulkkupariin. Tietenkin peipot, kirjosiepot ja käpytikat on bongattu. Enenevässä määrin olen haikaillut tarkempaa kiikaria, hyvää kameraa tai jopa kaukoputkea! Ja kirjoittamisesta auringonpaisteessa ei todellakaan meinaa tulla mitään. Millään en viitsisi mennä sisälle... Taidan kohta suunnata koirien kanssa pöpelikköön. Korvasieniä on löytynyt hyvät rykelmät sekä omilta hoodeilta että muilta mailta. Eilensaimme nauttia vuoden ensimmäisen kastikkeen. Itse ryöppäsin ne ulkona. Extrakeittolevy ja vedenkeitin olivat suureksi avuksi ja nopeuttivat prosessia huomattavasti! Lievästi vainoharhaisena mä keitän myrkkysienet aina kolme kertaa, saavat kiehua vähintään viisi minuuttia väljässä vedessä, ja kun vaihdan veden, huuhtelen ne ainakin kolme kertaa ja ja puristan ne siivilässä mahdollisimman kuiviin. Ja sit taas uutta kiehuvaa vettä kattilaan ja menoks. Hyvä tuli ja maksakin toimii. Vai munuaisetko menis jos söisi gyromitriiniä? Se on korvasienten myrkky nimeltään.

Vaskijärven oma sääksi, eli kalasääski, Elvis ja parinsa Priscilla (no tiätty) ovat palanneet pohjoiseen pesimään. Elvaria on ovat kiusanneet jo varikset, lokit ja ruskosuohaukka. Kaikkea nekin joutuvat kestämään. Ja hitto et ihan pelottaa niiden puolesta ukkosella, josko salama osuu pesään, kun se on yksi korkeimmista männyistä lähistöllä. Ilmeisesti sen verran hyvin sijoitettu, että ei ole osunut. Hyvä niin. Monena vuonna on kuultu jälkikasvun ensin huutavan nälkäänsä ja myöhemmin saatu nähdä niiden harjoittelevan lentämistä loppukesästä. Iskä ja äiskä sukeltavat kalaa jatkuvasti pesueelle. Tai ilmeisesti aluksi iskä ja myöhemmin molemmat. Ei aina erota niitä toisistaan- ehdotan että Elvarille hankitaan sellainen hieno musta rasvaheitto, kuten esikuvallaan oli. Helpottais erottamista kummasti! Hauska sorsaepisodi tuli todistettua eieln, kun Minni ja Molly yritti saada palloa lammesta. Pallo kierteli virtauksen mukana ja pysyi poissa rannasta. Vesi lienee 5 asteista ja jopa Mollysta se tuntui liian kylmältä uimiseen. Ne juoksivat lampia ja puroja ympäri, menivät melkein kokonaan veteen, mutta kumpikaan ei ihan uskaltanut. Molemmat koirat olivat kylläkin aivan läpimärät, jos ei uimisesta, niin sateesta. No yhden hetken kun kumpikaan ei ulissut tai haukkunut pallolle, lampeen laskeutui sinisorsapariskunta. Ja saman tien lensi pois kun tappaja-Minni lähti jahtaamaan. Melko vikkelästi lähti sorsat lentoon ja Minni hyppi purojen yli kuin gaselli. Kummallinen virhearviointi sorsilta, että uskaltivat edes harkita
Meidän lampeen laskeutumista.

Nyt västäräkkipariskunta yrittää vihjata mulle, ett äkannattaisi mennä muualle saunan terassilta kirjoittelemaan. Niillä on pesä (taas) saunan seinustalla säilytyksessä olevien airojen päällä. Katsotaan että uskaltavatko mennä pesäänsä jos vaan istun tässä hiljaa. Harvemmin meuhkaan yksinäni muutoinkaan... Melko suvaitsevia ovat västäräkit olleet, monesti istuvat ihan lähellä, mutta toisaalta kauempana pesästä. Siinä se kiertelee ja heiluttelee pyrstöä rauhattomana ja katselee mua. Jonain vuonna jollain tirpalla, harmaasieppo se tais olla, oli pesä meidän mökin terassin lampun päällä. Välillä piti antaa niille rauha ja mennä tarkoituksella pois terdeltä, että saivat ruokittua poikaset. Onneks ne ei kauaa pesi! Ja onneks alkukesästä niillä on arkena aikaa olla rauhassa pesimässä. Koiria ne näyttää pelkäävän enemmän. Joo, ne voi ihan hyvin kiivetä pesään ja syödä munat. Peto kun peto!

Kaulushaikara puhaltelee taas pulloon. Missä hemmetissä se kuljettaa sitä pulloa? Olen mä sen pari kertaa nähnytkin. Kumman näköinen otus. Maastoutuu kuivaan heinikkoon täydellisesti ja on arka kuin mikä! Pitäisköhän viedä hurtat mettään? En jaksa kuunnella kun Pongo haukkuunaapiria ja Molly palloa. Ei voi olla pallohullumpaa hurttaa ku Molly.