maanantai 14. tammikuuta 2019

SportsTracker vie ja tuo intoa!

Oon ollut vähän huono käyttämään erilaisia appeja urheiluun liittyen. Nyt kuitenkin latasin SportsTrackerin ja otin kännykän mukaan maastoratsastukselle. Aivan mahtavaa, kun näkee missä on liikkunut, sillä ratsastusmestan maastot ovat minulle tuntemattomia, vaikka talli sijaitseekin suhteellisen lähellä mökkiä. Olenkin nyt käynyt ahkerasti maastoilemassa viikonloppuisin. Lenkki koiran tai koirien kanssa mökin lähimetsissäkin saa ihan uuden ulottuvuuden, kun näkee liikutun ajan ja reitin. Sitä paitsi jokaiseen aktiviteettiin voi lisätä kuvia, jotka antavat osviittaa vallitsevasta säästä ja tunnelmasta.

SportsTrackeriin antoi sysäyksen, kun sain "etukäteisjoululahjaksi" rikki menneen Lenovon anturatabletin tilalle ihka oikean iPadin. En voinut kuvitella eron olevan niin iso kahden tabletin välillä. Toki mulla on nykyään iPhone, johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Enää en hämmästele ihmisten erityisen positiivista asennetta iLaitteita kohtaan. Vaikka joku hehkutteli talilla SportsTrackerin mahtavuutta, en silti uskonut mielihyvän määrää, kun näkee urheiluun tai ulkoiluun kuluttamansa ajan isolta näytöltä iPadistä. Liikuntaa on ollut vähintään 7 tuntia viikossa ja välipäivinä mentiin yli 10 tunnin. Ja mä luulin olevani laiska liikkumaan.

Kahvakuulatreeninkin voi kirjata ylös jälkikäteen, kun puhelimen pitäminen mukana ei tuo mitään etua. Syke- tai askelmittari voisi antaa paremman tarkkuuden kaloreiden kuluttamisesta, mutta toisaalta ei kalorit minua juurikaan kiinnosta. Ja vaikka en ole tehnyt yhtään uudenvuodenlupausta, jostain syystä kuntoilu on taas alkanut kiinnostaa eri tavalla. Koiran kanssa olen käynyt myös kotipuolessa pitkillä metsälenkeillä, nyt kun lumi valaisee ja metsässä on kaunista.

Loppuvuosi  nimittäin oli melkoista painimista työharjoittelun kanssa, kun kenelläkään ei oikein ollut aikaa tai kiinnostusta henkilövaihdosten ja uuden toimitusjohtajan "synnyttämän" kiireen vuoksi. Ja koska oli niin kiire, ei heillä tietenkään ollut aikaa opinnäytetyöhön. Harjoittelu loppui tavallaan vähän kesken, kun en ehtinyt esittelemään tekemäni turvallisuuskyselyn tuloksia henkilöstölle, mutta onneksi sain esitellä ne sentään johtoryhmälle. Kun opparille ei löytynyt aikaa harjoittelupaikasta, laitoin ennen joulua kyselyn toiseen firmaan, josta onneksi vastattiin nopeasti ja oltiin kiinnostuneita. Tänään sain tietää, että olen erittäin tervetullut tekemään heille kevään aikana käytännönläheisen opinnäytetyön- jess!!!

Torstaina alkaa viimeinen 10 opintopisteen turvallisuusjohtamisen kurssi, väännän opinnäytetyön kevään aikana ja kesän korvilla pitäisi valmistua - hieman vaikeaa kuvitella, mutta olishan tässä nyt melko hyvät edellytykset! Sain jopa parikseni viimeiseen kurssiin ihanan tyypin, jonka kanssa yhteistyö on aina sujunut loistavasti. On nimittäin nähty sellaisiakin, joiden kanssa on ollut haastavaa, erittäin rasittavaa ja jopa pelottavaa. Yhteistyö ei ole helppoa ilman yhteistä tavoitetta. Onpa helpottavaa kun viimeisetkin pullonkaulat avautuivat ja kevät näyttää oikeasti todella valoisalta - WOW!