Innoissani hepoista

Päätin antaa itselleni mahdollisuuden käydä kokeilemassa ratsastusta vuosien jälkeen, kun jopa mieheni sisko on alkanut ratsastamaan. Ei niin, että matkisin, vaan jos ihminen, joka ei milloinkaan ikinä ole mitenkään vaikuttanut edes kaukaisesti hevosihmiseltä, alkaa yhtäkkiä ratsastaa, niin miksen minäkin? Aloitin ratsastuksen nuorena ja teininä kävin eri talleilla, kävin kesäisin leireillä ja minulla oli jopa oma hoitohevonen lähitallilla. Aikuisenakin kävin joskus aina kokeilemassa ja fiilistelemässä, mutta silloin aika ei tuntunut riittävän säännölliseen harrastukseen ja jotenkin se jäi.

Lähmä ja Roki

Kymmenisen vuotta sitten minulla olisi ollut mahtava mahdollisuus käydä hoitamassa hevosta ja ratsastamassa ilmaiseksi, kun ystävän täti kaipasi liikuttajaa ja hoitajaa hevoselleen. Valitettavasti tamma nimeltä Lucy oli liian haastava minulle. Se oli todella hyvin koulutettu ja osasi vaikka mitä, mutta se oli niin kiintynyt omistajaansa ja tallikaveriinsa, että ei suostunut olemaan kentällä minun kanssani kahden, mutta omistajan ollessa paikalla kaikki sujui hienosti. 

Kun olimme kahden, Lucy heitti minut selästä tai ampaisi täyttä laukkaa kentältä autotietä pitkin suoraan talliin. Ja vannon, että kerran se yritti heittää minut selästään suoraan esteen päälle. Harjatessakin se yritti purra minua jatkuvasti. Sain Lucysta sellaisen hevospelon, etten sen koomin uskaltanut edes ajatella ratsastamista. Jotenkin sain suljettua ajatuksen mielestäni osittain, kun perustelin itselleni sen olevan liian kallista ja sopivan ennemmin nuorille. Mutta kun kuulin kollegan menevän Islantiin ratsastusvaellukselle tai viikoittaiselle ratsastustunnille, tunsin kateutta ja kaihoa.

Jotenkin sisuunnuin mieheni siskon uudesta harrastuksesta ja päätin pyrkiä eroon pelosta ja käydä kokeilemassa ratsastusta mökin lähistöllä olevalla tallilla. Kirjoitin omistajalle meiliä ja kysyin voinko tulla kokeilemaan jollain turvallisella hevosella ja saanko lainata kypärää ja turvaliiviä. On ratsastuskin muuttunut vuosien saatossa; turvaliivi on monella tallilla pakollinen, kypärät ovat kehittyneet ja hevosen selkään mennään jakkaralta!

Menin heti seuraavana elokuisena lauantaina tallille, sain harjata, suitsia ja satuloida rauhallisen vironhevosruunan nimeltä Trikk. Sen lempinimi on Lähmä, koska se roikuttaa pitkää kieltään usein ulkona ja lähmää sillä kaiken ihmisistä vaatteisiin. Sain ihan yksityistunnin, jolla pääsin kokeilemaan käyntiä, yritin saada laiskahkon Lähmän pysymään ravissa ja jopa laukkasin hevosen ollessa liinassa. Tunti meni loistavasti, paitsi että sisäreidet kramppasi ja olin aivan hiestä märkä, joten menin seuraavan lauantaina uudestaan ja nyt olen käynyt joka viikonloppu ratsastamassa kun olen ollut mökillä.

Viime viikonloppuna kävin lauantaina normitunnilla ja sunnuntaina pääsin maastoon yli kahdeksi tunniksi kokeneiden ratsastajien seurana. Hevoset eivät olleet päässeet maastoon lähes kahteen kuukauteen kuumuuden ja hirvikärpästen takia, joten ne olivat enemmän kuin innoissaan. Oli hieno ilma, ihanat maastot; menimme loivia ja jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, ravia tiellä ja hiekkakuopilla, löysimme sieniä ja muutaman hirvikärpäsen. Ei uskallettu laukata, ettei tammat vallan villiinny ja lähde lapasesta, mutta ravilla päästeltiin suurimat höyryt ja kaikki meni hienosti. Minä ratsastin molempina päivinä Hottonilla, josta on tullut ihan suosikkini. Se on reipas, mutta vähän herkkä. Tykkään tehdä voltteja, pysähdyksiä ja peruuttaa, käännöksiä etuosan ympäri ja jopa harjoitusravia. Laukkakin sujuu jo hienosti, vaikka joskus vähän jännittää, että innostuuko joku heposista vähän liikaa. 

Hotton laitumella

Nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa päässeeni pelosta eroon, mikä oli alkuperäinen idea. Kävin  tosin ostamassa kirppikselta ratsastussaappaat 15 eurolla. Etsin tori.fi:stä edullisen turvaliivin, mutta se osoittautui lopulta liian isoksi ja vaihdoi sen ratsastustuntiin. Koska en jaksanut enää kikkailla sopimattomien liivien kanssa, kävin ostamassa sekä kypärän että  turvaliivin Prismasta ja Horzesta halvat ratsastushousut. Kertatuntien jälkeen ostin kymmenen kerran kortin. Kaikesta tästä voinee päätellä, että olen löytänyt itselleni uuden vanhan pysyvän harrastuksen!