Mites tää kirjoittaminen näin jäi vähiin helmikuussa? Muutoksia edessä; uusi pomo, projekti mikä näyttää mahdottomalta, hiihtolomakin meni jo. No, sinänsä kaikki on ok. Ikävää kun tuore ja erittäin mukava pomo lähtee työkomennukselle Kiinaan useaksi vuodeksi. Uusi pomo onkin vanha tuttu, nainen ja ollutkin joskus hetken mun pomo. Oikeastaan hän minut hankintahommiin alunperin pyysi. Ei hommat tai tilanne varmaankaan muutu, oikeastaan uskon että jopa selkiytyy! Ainakin käymämme kehari selkiytti omaa ymmärrystä ja työn priorisointia! Hän myös halusi että käymme työterveyslääkärin kanssa puheilla ainakin muutaman kerran, jotta hän osaisi paremmin ymmärtää asioita ja välttää ainakin kuormittamasta minua liikaa. Hämmentävä ajatus eikä kukaan muu ole sitä ehdottanut, enkä ole kuullut että muillekaan olisi niin tehty. Aivan mahtava ajatus ja varmaan jeesaa meitä molempia! Täytyy muistaa vielä erikseen häntä kiittää ja kehua ideasta! Eli sillä saralla kaikki ok, kunhan sen yhden projektin saa ruotuun muiden toimesta ja selvitään niistä yyteistä. On sekin varsinainen riesa ja ilonpilaaja. Mutta kun sille ei mitään nyt voi, niin turha sitä on itkeä ja murehtia. Näillä mennään ja jotenkin asiat yleensä tuppaavat järjestyä!
Just tulin koiran kanssa metsälenkiltä ja on vaan taas todettava liikunnan ja ulkoilun voima mieleen ja vointiin. Vaikka aurinkoa ei näkynyt, niin valoisuus on huomattava, tai siis ero talviseen lyhyeen päivään. Ja miten pitkä päivä on! Ja kuinka ihanasti pikkulinnut laulavat. Perjantaiaamuna heräsin hieman katkerasti klo 5.37, kun ikkuna oli jäänyt raolleen ja jokin paikallinen laululintu (siis oikea lintu, eikä mikään munahaukka tai punahuulisorsa) availi ääntään lähipuun oksalla. Sen jälkeen uni ei enää tullut ja aamu alkoi aikaisin ja hitaasti, kun närkästyksestä toivuin. Hitaat aamut energisoi ihan eri tavalla kuin normiaamut! Vaikka mä otankin aamut nykyään hitaasti; mulla menee pari tuntia heräämisestä ennen kuin olen töissä, niin silti joskus tulee kiire. Aiemmin mä kulutin aamutoimiin tunnin ja se sisälsi työmatkan! Eli nykyään keitän ja juon kahvit, luen hesarin täbiltä, syön aammupalan ja sen jälkeen menen suihkuun ja laittaudun. Matka tosin kestää hieman kauemmin, kun lähtee myöhemmin ja on enemmän ruuhkaa. Mutta kun mulla ei ole kiirettä hakea ketään tarhasta tai tehdä muutenkaan mitään kurinalaista ja aikaan sidottua, voin mennä töihin myöhemmin ja lähteä sieltä myöhemmin. Kahdeksan tuntia on riitettävä ja se riittää- hyvä niin!
Kun olen toipunut lenkistä ja kirjoitellessani syönyt pikku pilipalivälipalan (mikä se ärsyttävä pikkunälkä-mainos oli?) pitäis miettiä ruoan laittamista. Tänään syödään rakkaan mieheni syntymäpäivä päivällinen, eli naudan sisäfilettä, miehen tekemää pippurisoosia ja itse tehtyjä lohkoperunoita. Ne mä teen. Eli kohta lähden keittämään perunoita, sit ne lohkotaan ja laitetaan vielä uuniin. Miehen sisko tulee lapsineen ja koirineen mökille ja hän on leiponut synttärikakun! Viime vuonna hän teki kaivurikakun (valkoisen kakun päällä oli kuva bobcat kaivurista, mikä siis on mun miehen leikki-/työkalu täällä mökillä). Aiempia kakkuja on poikien hämähäkkikakku ja äitienpäivän kukkakakku. Siis hän on todellinen kakkumestari; kakut ovat hyviä ja erittäin kauniita!
Eli herkuttelua tiedossa! Jos saan laitettua niistä kuvia tänne, niin laitan. Se ei vaan jostain syystä nyt onnistu tällä välineellä, vaan mun pitää tehdä se esim. duunikoneelta. Tarttee säätää jotain, jotta se onnistuu tälläkin. On niin tyhmää että joudun laittaman kuvat erikseen. Ei mittään järkee!
Anyway, taidan mennä keittelemään pottuja ja kutomaan samalla pinkkiä kevätpuseroa! Se ilahduttaa myös suuresti!
