Meidän mökissä on enemmän tilaa, joten mieheni halusi keittiöön ylämökin vanhan kelopöydän ja sen seurauksena olemme joutuneet laittamaan kaiken uusiksi. Minä surffasin torista puisen sohvan, missä on säilytystilaa kannen alla. Lähin löytyi Loviisasta, mikä tekee kierrättämisestä melkoisen tyyristä touhua. Sohvan kuskaamista varten jouduin vuokraamaan peräkärryn. Sovitimme sohvan noudon lauantaiksi, milloin paikallinen jäteasema on auki. Samalla veimme jäteasemalle kaikki vuosien saatossa kertyneet roinat, rikkinäiset grillit ja vanhat patjat pois telttavarastosta. Ihan kokonainen peräkärryllinen roinaa. Telttaan ei mahtunut edes sisään, saati varastoimaan tavaraa. Kesän toiseksi paras päivä säiden puolesta meni istuessa autossa, körötellessä 80 km/h Loviisaan ja takaisin. Ihan mukava keikka se oli!
Nyt sohva on ruiskumaalattu valkoiseksi ja se on jopa sisällä mökissä. Siihen pitää hankkia sopiva patja (Etolasta vaahtomuovipatja ja Eurokankaasta kangas, Ikeasta tyynyjä), siirtää muutama hylly, höylätä pöytä ja penkki, tehdä pari korkeaa yöpöytää ja koiralle rappunen, että se pääsee meidän sänkyyn. Oikeasti- ostin meidän suht uusien, mutta susipaskojen runkopatjojen päälle Ikeasta joustinpatjan. Patja on parantanut meidän elämänlaatua aivan uskomattoman paljon!! Mutta nyt sänky on niin korkea, ettei koira pääse hyppäämään sänkyyn. Kyllä se jaksaa hypätä niin korkealle, mutta kun ympärillä ei ole tarpeeksi tilaa ottaa vauhtia. Muutaman kerran se hyppäsi ja kun hyppy jäi lyhyeksi, se ei enää halua hypätä. Nyt olen nostanut sen sänkyyn, mikä käy näköjään koiruuden ylpeydelle sen verran, että se näyttää ihan nololta kun nostan sen. Kyllä se nolouden jälkeen jää nukkumaan sänkyyn ihan tyytyväisenä. Rappunen on kuitenkin siis tehtävä!
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin vanha keittiö, minkä runkoa ei Ikeassa ole enää myynnissä. Vanha jääkaappi lähtee muualle, joten meillä on keittiössä reikä. Siihen sopivaa kaappia ei saa, eikä oviakaan saa vaihdettua, kun uudet ovet ovat eri kokoiset. No jotain pitää säveltää. Saimme keittiöön lopulta ihan ison jääkaappi-pakastimen. Ihanaa ettei tarvitse maata lattialla kun kaivaa jääkaappia! Kaappi oli käyttämättä puoli vuotta, mutta se oli aivan hirveän homeinen ja karmean näköinen. Tolua, rättiä ja karhunkieltä käytettyäni, se on melkein kuin uusi. Toki siinä on muutama naarmu, kahva hajalla ja yksi lasihylly puuttuu. Uudet kahvat on tilattu ja ne ovat jo matkalla tänne, lasihyllystä tehty tarjouspyyntö ja naarmujen päälle ole suunnitellut ihania jääkaappimagneetteja. Nyt jääkaapilla käyminen on ihanaa; ja sen voi tehdä seisaaltaan!
