Puutöitä ja ompelua

Vanhemman pojan hylly/yöpöytä on nyt valmis ja sijoitettu omalle paikalleen. Tasot on värittömällä puuöljyllä käsiteltyä tuppeensahattua tervaleppää, ja ne on tarkoituksella jätetty hieman "käsittelemättömän näköisiksi". Jalat on mäntyrimaa mitkä on käsitelty mustalla puuöljyllä. Ja huom, kehikko on oikeasti kasattu tapeilla ja ruuveilla, sekä alataso on istutettu jalkojen väliin. Ei se ihan helppoa ollut, mutta lopputulos on mielestäni hieno ja sopii luonnolliseen elinympäristöönsä kuin nappi otsaan, ja mätsää myös siihen kitaratelineeseen, mikä on seinällä.


Musta olisi niin ihanaa tehdä puutöitä enemmänkin, mutta tarvitsisin työtilan. Vähäks koko kämppä on ollut täynnä purua, puupölyä ja roinaa, vaikka olenkin jatkuvasti kiinni myös imurin varressa. Samaan sotkuun ajattelin yhdistää yhden matalan pallin/jakkaran kunnostuksen, kun kerran intoa riitti. Ruuvasin jalat irti ja aloin hioa osia, mutta kun jouduin käymään Ikeassa ostamassa puuöljyä, niin mukaan tarttui pieni sievä puuvalmis porrasjakkara hintaan 9,99€. Hinta oli suorastaan naurettava, ja päätin että vanha jakkara pääsee juhannuskokkoon.

Ja kun sudit ja öljyt olivat valmiina, päätin vetäistä jakkaran saman väriseksi kuin hyllykön, kehikon käsittelin mustalla ja astimet värittömällä puuöljyllä. Ja ohessa kuva lopputulemasta. Parveke toimi maalaamona ja virittelin sinne hyvät suojat suojapaperista, mitä onneksi oli jäänyt rempasta. Öljy on niin ohutta että se roiskuu aivan villinä. Nyt pitäisi vielä mökin terassi valella mustalla öljyllä, mihin se siis oikeasti oli hankittu.


Satuin käymään eilen Eurokankaassa, kun päätin tehdä uuden fleece-takin itselleni. Edellinen tekemäni takki on niin loppuun käytetty, että vuori hajoilee. Ostin ihanaa siniharmaata froteefleeceä. Katsotaan millainen takki siitä syntyy. Samalla mukaan tarttui ihana viskoosikangaspala kympillä. Siitä ehti jo valmistua kesämekko, sellainen rento ja mukava. Ei vetskareita tai muita härpäkkeitä, vaan pään yli vedettävä mukava mekko. Siitä ei oikein saa kunnollista kuvaa, mutta otin nyt kuvan takaa päin. Siinä on selässä pieni halkio, mikä sidotaan ylhäältä naruilla kiinni, sekä sivuihin on kiinnitetty myös nartsat, mitkä sidotaan taakse.





Koska mekkoon ei tullut vuoria, se oli nopea tehdä, ja onnistui erittäin hyvin. Kaavan otin jostain vanhasta Modalehdestä, mitä sain mummoltani vuosituhannen alussa. Hiton vanhoja kaavoja, mutta kaikki mitä mä teen, lienee jo niin vanhahtavaa, että kaavat ei juuri muutu muodin vuoksi. Samoja vanhoja lehtiä mä plärään neuleideoita ja kuviotakin etsiessä. Herranisä miten paljon ideoita syntyisi jos mulla olisi uusia lehtiä... :)


Nyt virkkaan mahdollisesti yläosaa kesämekkoon. Virkkaaminen eri todellakaan ole ollut mun juttu, koska aiemmin en ole löytänyt kivoja virkkausmalleja. Tai olen mä muutamia ponchoja virkannut villalangasta, mutta en oikeastaan mitään puuvillalangasta. Nyt kun tein kaksi kännykkäkoteloa virkaten, se vaikuttaakin ihan mukavalta. Käsiala ei ole vielä kovin tasainen, mutta ehkä sekin kehittyy ajan kanssa ja harjoitellessa. Virkkutyö on helpompi ottaa mukaankin kuin pitkät puikot. Lauantaina pitää mennä Haminaan katsomaan inttipoikaa, ehkä kokeilen autossa virkkaamista...

Käkiä, haikara ja uukkari

Käki

OMG! Viikonloppuna oli ihan hurjaa, kun heti perjantaina käkipariskunta pölähti riiaamaan meidän rantakoivikkoon. Onneksi mulla oli kiikari kaulassa ja sain seurata toimitusta erittäin läheltä. Naaras vain istui hiljaa puussa, uros keimaili ja kukkui minkä ehti; se heilutti pyrstöään ja levitteli sulkiaan, nyökytteli ja kukkui villinä. Naaras vaihtoi puuta ja urttu seurasi perässä kähisten. Niiden treffit oli ihanaa katsottavaa ja sitä kestikin melkoisen tovin. Lopulta molemmat lensivät kauemmaksi. Kukkuminen kaikui koko illan ja välillä mun oli ihan pakko kukkua takaisin, minkä seurauksena joku käki tuli lähemmäksi ja lenteli lähipuissa. Esitinköhän kilpailevaa urosta vai innokasta käkinaarasta? Kamala identiteettiprobleemi.


Lauantai-iltana saunan jäkkeen tiirailin järvelle, kun sadekin oli loppunut. Ihmettelin kun järven toisella rannalla ruovikossa oli laihan näköinen joutsen. Oli pakko hakea kiikari ja ihmetellä ilmiötä. Mutta se ei ollut joutsen, vaan jouduin googlettamaan ja löysin ainoan mahdollisen vaihtoehdon ja se oli jalohaikara! Ei kovinkaan yleinen tapaus meillä päin, eikä edes Suomessa. Onneksi sillä ei ollut pussukkaa nokassaan, muuten olis pitänyt hätistää se kauemmaks (heh). Siellä se käveli rauhallisesti piiiitkillä jaloillaan matalassa vedessä ja näytti löytävän syötävää. Mutta ei sitä enää aamulla näkynyt- höh. Olis hienoa että meillä olisi oma haikarapariskuntakin joutsen-, kurki-, ruskosuohaukka- ja kalasääskipariskunnan lisäksi. Täytynee seurata kiikari kovana ja tanassa josko se ilmaantuisi uudelleen!



Jalohaikara



Sunnuntaina kävin metsässä koiran kanssa ja uusimmalla hakkuuaukealla oli jäätävä määrä korvasieniä. Taas yks käki pörräs lähistöllä ja mun oli ihan pakko kukkua (ei mitään itsehillintää), ja se lensi puusta puuhun mun ympärillä ja sähisi ja säksätti. Melkein meinas pelottaa, että se käy kimppuun ja pakottaa mut munimaan muiden pesään. Hohhoh... Ilmeisesti käet on nyt pois taskuista, kun kokoontuvat näköjään ihan urakalla! :)

En ihan ymmärrä että mikä mut on saanut nyt näin sekaisin linnuista. Yks ilta männä viikolla vetäsin uukkarin Myrtsissä, kun näin oudon ennen näkemättömän melko kirjavan lintupariskunnan ruohikolla. Oli ihan pakko mennä katsomaan uudemman kerran ja otin kännyllä valokuvan, mistä yritin kotona tunnistaa lajin. Hitto ku olis kunnon kamera, mut olisko se mukamas aina messissä? Anyhow, lintu oli tikli. Olen kuullut nimen, mutta en ole ennen nähnyt. Oikein jännän värinen pieni varpuslintu. Enpä olisi uskonut että tekisin uukkarin linnun takia.

Tikli

Ohessa on ihan laittomat kuvat tirpoista, netistä vaan jotkut valitsin ja tänne ne postasin. En missään nimessä halua ottaa kunniaa kuvista, vaan erittäin paljon arvostan kuvaajien otoksia. Mielelläni julkaisisin omia kuvia, mutta...Toivottavasti kukaan ei haasta mua oikeuteen!