Aamulla kun kävin koiran kanssa ulkona, oli hirvee blosis, siis niin hirveitä puuskia etten uskaltanut edes metsään mennä, kun pelkäsin että jään kaatuvan puun alle. Naama jäätyi tuulen tuiverruksessa vaikka pakkasta oli muutama aste. Ei tuntunut kovin keväiseltä... Mutta kun tuuli jossain kohtaa vaimeni hetkeksi, kuulin että linnut livertelivät aivan keväisesti! Miten upeeta!! Päivä on selvästi pidempi ja tänään oli mahtava ilma, kun katseli ulos koti-ikkunasta. Näytti kauniilta, mutta tuntui raa'alta. Onneksi ostin muutaman kimpun tulppaaneja; nyt oli kelta-oranssi fiilis. On jännää miten väriyhdistelmät kumpuaa jostain. Joskus on pakko saada keltaisia tulppaaneja, sit oli kelta-valkoinen kausi. Sitä seurasi valko-violetti fiilis. Viime keväänä ostin enimmäkseen vaaleanpunaisia ja tänä keväänä näitä lämpimän sävyisiä kukkia. Sain jo helmikuun alussa jouluvalot pois! Yleensä se tapahtuu maaliskuussa. Samalla otin jouluverhon keittiöstä pois ja korvasin sen limen vihreällä marimekon sitrus (?) kapalla. Tuli niin ihanan keväinen olo!
Olin yllättävän aikaansaava männä viikolla. Keskiviikkona piti leipoa nuoremman pojan kouluun Runebergin torttuja. No sitä ennen päätin pestä vessat ja kylppärin, pakotin vanhemman pojan imuroimaan, ja jopa pesin lattiat! Sit tein söpöjä torttuja, pienempiä mutta paljon vadelmahilloisempia! Mietin jo että pitäiskö ne kostuttaa kunnolla punssilla ja viedä opettajanhuoneeseen. Olis kerrankin kahvihuoneessa iloista. No, voihan heillä olla vaikka kuinka hauskaa joka päivä, mistä mä sen voisin tietää? Jätin kostuttamatta ja vein jopa töihin muutamat tortut. Kehuja tuli! Kyllä ne oli hyviä, ihan pakko myöntää. Siis sekä siivous (ei pelkkä imurointi ja vessojen pesu) että leipominen- olin niin ylpeä. Mies babysittas jenkkivierasta koko viikon, joten olin ihan yh. Kun hän vei vieraan lauantaina kentälle, mä sanoin että ihan kiva kun kävi- saa tulla aikaisintaan vuoden päästä seuraavan kerran, kun oli niin rankka viikko! Ja mies oli kertonut sen vieraallekin, kun hän oli alkanut suunnittelemaan seuraavaa reissua. Tais jenkkari luulla että mieheni on tossun alla! No ei ole, mutta tämä pohjoismainen tasa-arvoisuus lienee aika vieras käsite siellä päin maailmaa...
Nyt pitäis kärvistellä vielä viikko ja sit on talviloma. Ah, mä niin odotan sitä! Töissä on kivaa, mutta kiirettä. Tuntuu että viikot menee niin nopeasti, maanantaina käyn yleensä kaupassa, mut onneks ehdin/jaksoin tehdä sen jo tänään, niin huominen on 'vapaa'. Eli teen lapsille jotain sapuskaa tiistaille, kun tulen himaan niin myöhään,sillä tiistaina on jumppa viidestä kuuteen ja sen jälkeen koukkaan hakemassa broidin meille opettamaan nuoremmalle kitarointia. Jos hyvin käy hän ehkä pääsee ihan itse junalla himaansa, niin mun ei tarvitse viedä ja tuoda. Keskiviikkonakin on jumppa ja niinä päivinä ei paljoa muuta sit ehdikään. Jokin päivä pitää vielä (toivottavasti) löytää aika oluselle ystävän kanssa- harvinaista herkkua, mutta äärettömän tarpeellista! Viimeksi olimme enne joulua Martsarin uuden ostarin jyväsessä, perinteinen arki-ilta ja meidän lisäks siellä taisi olla jopa kaksi muuta asiakasta! Sinänsä hyvä että saa jutella rauhassa, eikä ole joku paikallinen kuuluisuus (siis luultavasti joku vanha tuttu) siinä notkumassa ja seuraa kärttämässä... 😁
Siis viikko töitä ja loma. Sen kestää vaikka päällään seisten, mistä tulikin mieleen että tänäänkin joogasin! Ja seisoin päälläni. Mä olen niiiin ylpeä itsestäni; kaksi kertaa hikijumpassa, tunnin jooga (ainakin) ja koiran lenkitykset päälle- mahtava viikko. Siihen lienee hyvä päättää kirjoittaminen tältä erää. Yritän saada lisättyä pari kuvaa; kutomani paita, Runebergintortut ja ihanat tulppaanit. Jos niillä ei tule kevät, ni saa olla tulematta, -kele, -tana... ☺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti