Yskä ei yskimällä lähde!

Mihinkään ei voi näköjään luottaa- yhtenä päivänä sanotaan että yskä lähtee yskimällä, ja kun tänään kävin lekurissa, sekään ei enää pidä paikkaansa! Luulin jo tervehtyneeni, menin tiistaina jumppaan ja keskiviikkona oli kurkku järkyttävän kipeä, ääni kuulosti kun olisin vetänyt pullollisen viskiä, kauhea nuha kuin kraana olisi auki ja yskä tuntui siltä että kylkiluut napsahtaa poikki hetkenä minä hyvänsä, ja pissat tulee lähes pöksyyn kun yskän puuska iskee. Ja mulle ei yleensä tule yskä, mutta nyt keuhkot tuntuu repeävän. Sain inhalaattorin, mitä astmaatikot käyttävät. Sekä nenäsumutetta, kolmioyskänlääkettä ja, onneks tajusin pyytää, kuusisataista Buranaa. Ihan tyhmää ettei sitä saa ilman reseptiä, nelisatanen on aivan turhaa. No nyt mulla pitäis olla kunnon tropit kuntoutumiseen.


Vähän tämä sairastaminen alkaa jo rassata, mitään ei oikein jaksa tehdä, ei edes sairastaa. Kuka nyt jumaliste jaksaa viikkotolkulla maata sängyssä? En oikein jaksa edes lukea, Hesarin lukaisen, mutta kirjaa en jaksa avata, tietsikkaa en saa auki, eikä puikotkaan oikein pysy kädessä, kun ei itse pysy pystyasennossa. Yhden puseron sain väkerrettyä loppuun, lopultakin. Jonain päivänä tein kaksi kerrosta, kun enempään en pystynyt. Mutta siitä tuli ihan jännä, vaikka tein sen "omasta päästä". Raglanhihat on vähän vaikeat ilman ohjetta, mutta hyvä siitä tuli, vaikka kaulus tuntui aluksi liian laajalta.

Sain tiistaina haettua autoni korjaamolta, ja todistukseksi tehdyistä töistä sain erittelyn ja tiedoksi laskun- lähes kymppitonni! Uskomattoman paljon voi tulla damagea hiljaisessa vauhdissa. Luojan kiitos on vakuutukset, enkä ollut syypää kolariin. Olivat jopa pesseet auton sisältä ja ulkoa, kuten lupasivat. En ole pahemmin ehtinyt autoilla sairastamisen vuoksi, mutta se vähän mitä olen douppaamisen ansiosta päässyt sillä liikkeelle, on tuntunut ihanalta. Se on niin ihanan hiljainen, ei haise dieselille eikä vaihdekeppiä tarvitse heilutella jatkuvasti sekä jalkatilaa on riittävästi, kun on vain kaksi poljinta. Myönnän että olen ihan poispilattu, kamalan materialistinen ja epäekologinen porvaripaskiainen.


Pää lienee niin täynnä räkää, ettei oikein saa mitään rutistettua ulos itsestä. Kun odottelin koneen avautumista, mielessä laukkasi useita ajatuksia, mutta nyt ne ovat kadonneet jonnekin. Ehkäpä keskityn yleleaksiin ja uutisvuotoon. Katsoin äsken metsän tarinan ja se oli ihana! Mä tunnistin melkein kaikki linnut, vaikkei niiden nimiä edes mainittu. Ja jokin aika sitten olin ihan varma etten ikinä opi lintulajeja. Kyllä vanha koirakin näköjään oppii uusia lajeja, eikun temppuja!