Turvallisuus- uhka vai mahdollisuus?

Nyt kun aloin kirjoittamaan, niin tuli mieleen että onhan tässä tapahtunut kaikkea! Ensinnäkin hain opiskelemaan Laureaan Turvallisuusalan Tradenomi AMK-koulutukseen syksyn yhteishaussa, pääsin haastatteluun, mutta sehän meni ihan päin v- eiku prinkkalaa! Olin varasijalla 54. Onneksi tajusin hakea avoimeen puolelle, ja koska oli 7.12. kärppänä kolmen tietokoneen ääressä ja pääsin kirjautumaan klo 8.00 avautuvasta linkistä ilmoittautumislomakkeelle. Ja eilen sain tiedon, että minut on hyväksytty, kunhan maksan 400 eukkaa. -ttu, jos tän olisin tiennyt, en olisi turhaan edes hakenut yhteishaussa. Kuinka kivaa on saada ilmoitus että olet ehkä tämän vuoden paskin hakija, eikä me haluta sua meille opiskelemaan. Tämän siis tulkitsin siitä, että haastatteluun pääsi 75 (no en laskenut) tyyppiä, joista 25 otettiin sisään, joten mun olisi pitänyt olla korkeintaan varasijalla 50. Ja olin 54. Mä todellakin tajusin ekaa kertaa elämässäni että turvallisuusala ON mun unelma-ala! En ikinä aiemmin ole saanut minkäänlaista visiota, että mikä musta tulee isona tai mille alalle tuntisin vetoa, ja nyt kun tajusin sen ja hain kouluun, enkä päässyt, meinas kuulkaa itku tulla. Mutta nyt mä meen sinne, vaikka ne haastattelijat oli mitä tahansa mieltä. Hah!

Ilmeisesti avoimuus ei ollut hyväksi haastattelussa- menin ja myönsin etten ollut ihan varma mitä kaikkea turvallisuusala voi edes sisältää, enkä tiennyt tarkasti mikä minusta tulee, koska ala on kovin laaja eikä mulla vielä ollut, tarkkaa kuvaa kaikesta- ei ole edelleenkään. Juttelin ennen haastattelua muutaman jampparaisen kanssa, jotka molemmat olivat jo "alalla" ja halusivat siitä todistuksen. Heidän lähtökohtansa oli, että tuskin 3,5 vuoden koulutus tuo heille mitään uutta, haluavat vain sen todistuksen. Mä olen sitä mieltä että musta tulee vaikkapa turvallisuusasiantuntija ja aion hakeutua jonnekin töihin, alalle mikä minua kiinnostaa ja innostaa, missä riittää töitä. Menin ja myönsin että uskon tiimityöskentelyyn, tiedän että en tiedä kaikkea ja luotan joukkoälyyn. Minua pelottaa jos joku luulee olevansa täydellinen ja tietävänsä kaiken. Musta on parempi pohtia asioita yhdessä ja ottaa erilaisia näkemyksiä huomioon, varsinkin turvallisuusasioissa. Mutta en näköjään osannut vakuuttaa haastattelijoita näkemyksilläni. Oikeasti uskon, että ne haluaa kouluttaa mahdollisimman helpolla tyyppejä, jotka jo osaa asiat, saada lisää heterogeenistä porukkaa heterogeeniselle alalle.

Ihan vaan käytyäni turvallisuus-skenen ytimessä, eli olin mieheni avec Finnish Security Awardseissa Ritarihuoneella, missä mieheni siis jakoi yhden palkinnon, todistin kuinka pienet piirit ovat. Tilaisuudessa oli myös Laurea AMK sponsorina. Samat tyypit palkitsivat ja jakoivat tunnustusta ja ehdokkuuksia pienelle porukalle, palkituista11 oli miehiä, ja kaksi naista, joista toinen oli "ilopilleri"- niin tyypillistä!. Onhan turvallisuus ja riskienhallinta paljon muutakin kuin lukkofirmoja, vartijoita, valvontakameroita ja tulipalon sammutusta ja uskon että naisilla on tähänkin paljon annettavaa! No tähän asiaan minä aion vaikuttaa. Todistuksena että olen lähes ritarinna itsekin on Selfie ritarin kanssa...

Toiseksi mun intti-poika pääsee tänään armeijasta ja TJ nolla risteilylle. Lisäksi hän osti viime lauantaina auton. Sitä mietin aiemmin, että miten pieleen kasvatus voi mennä, kun pojasta tulee Sabisti? Hiton hienon auton osti alle 5 tonnilla, millä pääsee kulkemaan Dragsvikiin, kun pääsi sinne 6 kk:ksi töihin! Ja lisäksi nuoremman kummisetä on ihan täysi Sabisti, joten häneltä saanee apua sekä varaosia ja asennustyötä järkevään hintaan...

Kolmanneksi tulee joulu, seuraavaksi pitää hakea kaupoista loput joululahjat ja pistää ne pakettiin. Joulu vietetään mökillä ensimmäistä kertaa, mikä on luonut appivanhemmille paineita mm. jääkaapin tilavuuden suhteen. Mä olen päässyt kokoamaan vitriinikaappia, minne saadaan kipot ja astiat ja kamat, jotta keittiöön mahtuu uusi jääkaappi ja pakastin. Mun mielestä on ihanaa kasata kaappeja. Ikea-kaapit eivät edelleenkään ole tuottaneet pettymystä, myyjissä on kuulemma parantamisen varaa. Yhtään osaa ei ole Ingvarin kaapeista puuttunut, ja ohjeet toimivat- jotain Ikealla tehdään oikein.