Puuhaa on ollut ja valmistakin on tullut!

Katsokaas kun kirsikka kukkii Louhelan asemalla viime lauantaina kun lähdimme tyttöjen kanssa Tallinnaan. Oli mahtava reissu, kuten aina. Aloitimme toisen kattauksen aamiaisella ja tietenkin skumpan kera. Tällä kerralla oli ilmatkin myötä, mikä kohotti fiilistä entisestään. Mitään en ostanut vaikka kiertelin kaupoissa, istuimme terdellä ja kävimme syömässä, kuten aina. Paluumatkalla oli ihanaa seurata punanahkaisia ja niin iloisia ihmisiä tanssimassa livemusan tahtiin. Tai oikeastaan useimmat eivät todellakaan pysyneet tahdissa, mutta se ei haitannut. Matkustajakunnan iloisuus oli melkein käsin kosketeltavaa ja normaalista poikkeavaa. Ei ollut mitään rettelöä ja matka sujui mukavasti. Seuraavana päivänä piti lähteä äitienpäivää viettämään mökille, ja ehkäpä äitienpäivän vuoksi koko poppoo oli suht selvinpäin eikä lähdetty edes jatkoille. Minäkin join terassilla ihan alkoholitontakin smoothieta. Jo on aikoihin eletty!


Tällä viikolla olen ollut jotenkin todella aikaansaava; pojan huone on nyt muuten valmis, pari hyllyä vielä puuttuu seinältä, koska herra saa itse päättää minne hyllyt sijoitetaan. Palajaa tänään lomille oltuaan kaksi viikkoa metsässä. Nyt on ainakin kitarat ojennuksessa ja tilaakin on. Yksi teline pitää ottaa mökiltä mukaan, kun on yhteensopiva muiden kanssa. Yksi kitara taitaa olla mökillä, joten ripustin yhden kitaralaukun telineeseen. Kitaralaukkujakin on viisi. Mihin ihmeeseen ne voi sijoittaa? Niitä tarvitaan suht harvin, eikä niitä oikein uskalla viedä kellariinkaan, kun ovat aika kalliita, ettei joku pitkäkyntinen niitä vie.


Huomatkaa hieno design teline; ihan on omaa suunnittelua ja tuotantoa. Kuvakulma on vähän hassu, mutta ostin tuppeen sahatun tervaleppälankun Starkista ja siihen ruuvattiin kiinni nuo telineet. Meinasin ensin vetäistä sen mustalla terassiöljyllä, mutta jätin sen naturelliksi. Muuten olisi ollut liikaa mustaa, kun verhotanko ja verhot, sekä se yksi seinä on musta. Ja sit etsin sängyn päätyyn, ikkunaa vasten, sellaista 60 cm korkeaa, 30 cm syvää ja noi 80 cm leveää tasoa tai hyllykköä, mikä palvelisi yöpöytänä. Ei löytynyt, joten ostin 45x45 mm rimaa ja aloin sirkkelöidä, kun sellainen sattui nyt himassa olemaan jalkalistoja varten. En ole ennen sirkkelöinyt, mutta eihän se vaikeaa ollut. Sottaista ja kovaäänistä, mutta hyvin meni- kaikki sormetkin on tallella. Yksi kynsi on musta, mutta sen jätin oven väliin, eikä liity mitenkään sirkkeliin. Yöpöytään tulee myös tasoiksi tuota tervaleppälankkua, jotta se sopii huoneeseen kuin naula otsaan. Sen rungon käsittelen lähes mustaksi. Projekti jäi odottamaan puuporanterää, jonka joudun ehkä ostamaan, jollei mieheni taio sellaista kätköistään. Liimaa, tappeja, pitkiä ruuveja ja jopa puristin on valmiina. Puuhommat olis mun juttu, jos olisi paikka missä väkertää sekä kunnon työkalut. Meillä on vaikka mitä, mutta osa on mökillä ja osa himassa, ja jotain on jossain lainassa.

Tämän lisäksi sain kasattua yhden neuleen, mikä on odotellut inspistä, kun huomasin että se on mulle liian pieni. Keksin että annan sen nuorimmalle kummitytölle. Sit tein yhden brodyyripaidan itselleni liian lämpimässä pesussa kutistamani valkoisen paidan tilalle. Lisäksi tein muutamat kesäiset caprilökärit pätkäisemällä alennusmyynnistä ostamani ohuet lökäpöksyt ja laittamalla lahkeisiin resorit. Kesää taas odotellessa. Aloitin myös kaksi kesäistä neuletta, näinköhän valmistuvat täksi kesäksi?

 

Fantastinen vappu

Mitä mä oikein ajattelin kun väitin että hidas ja viileä kevät olis jotenkin hieno, paskan marjat! Elohopea nousi jonnekin lähemmäs kahtakymmentä tyynessä säässä ja mä NAUTIN! Anoppi oli ostanut lemmikkejä ison satsin ja nyt tämä kuva on mulla kännykän lukituskuvana, instassa ja blogissa. Taisin lähetellä sitä kavereillekin. Niin kauniita ovat ja aion heti huomenna kiertää puutarhaliikkeet ja taimikaupat läpi, jotta saan niitä omaan kukkapenkkiin.

Vapun kunniaksi nautimme kuohuvaa, Gramonaa vuodelta 2005, ja sen voimin haravoin ja perkasin kaikki kukkapenkit, lannoitin kasvit kevätlannoitteella sekä haravoin isot alueet ruohikkoa. Aina aurinkoisina sunnuntaina pitäisi vetästä brunssi ja skumppaa, niin pysyisi puutarha kondiksessa.

Ai kamalaa, mulle vaan tulee puutarhanhoidosta aina Ministeri Kanerva mieleen. Ja jos mä tanssin "Lavista" jumpassa, niin mä näen Väyrysen naaman edessäni, kun vetelen polkka- tai humppa-askelia. Ei vaan pysy naamari peruslukemilla niiden mielikuvien edessä!

Meidän vappuun ei oikeastaan liittynyt mitään erikoista, paitsi miehen systeri väkersi itse servieteistä serpentiiniä. Niin, ja joimme skumppaa sunnuntaina saunan terassilla. Muuten tarjoilutkin oli suht tavallisia, mitä nyt tein perunasalaattia ja pasta-juusto-salaattia pienet satsit, sekä leivoin mutakakun. Lauantaina syötiin mun tekemää tomaattikeittoa ja patonkia, sunnuntaina oli "stugmatia", ja kauden ensimmäiset Siiklit, "suomalaista siikliä", mikä on kasvatettu Italiassa. Maistuivät lähes aidolle. Niin, ja anoppi teki lihapullia itse, mikä on hieno suoritus vegetariaanille! Oikeastaan on ihanaa, kun ei tarvitse liikaa hössöttää ja väkertää. Siitä tulee yleensä vain paha mieli, jos ei saa kiitosta suhteessa "raatamiseen". Parempi vetää rimaa hipoen ja mieluummin nauttia. Klara vappen!

Viileän kevään hyvät puolet

Niin ilahduin, enkä yhtään mieltäni pahoittanut, kun olen kevään mittaan bongaillut töyhtöhyyppiä lentelemässä peltojen yllä. Vuosia sitten näin sen ensimmäisen kerran auton ikkunasta ja ihmettelin mikä bumerangin näköinen lintu lentelee tuolla tavalla koukkaillen ilmassa. Ihan oli guuglattava tirppaa mitä hämärämmillä kuvauksilla. Lopulta löysin tämän maagisen näköisen linnun. Luulin että se on mustavalkoinen, mutta onhan siinä väriä jos jonninmoista! Se on noussut mun lintupreferenssilistalla melko korkealle muun muassa käsittämättömän hienon lentotaitonsa vuoksi. Hirveän iloiseksi tulen kun niitä näen, ja tänä keväänä se on tuottanut lukemattomia ilon hetkiä kun niitä on näkynyt niin usein. Muitakin hyviä puolia viileässä keväässä on, ja niitä yritän tässä listata.

Kevät on tullut tänä vuonna hitaasti, elohopea ei pompannut nollasta heti pariinkymppiin ja jäänyt sinne, minkä takia luonto on herännyt maltilla. Näkyvyys on ollut hyvä esimerkiksi lintujen bongailuun, kun lehdet puissa ja pensaissa eivät ole peittäneet näkymiä. Tänä keväänä olen päässyt nauttimaan monista pikkulinnuista stadissa ja mökillä, mitä en ole ennen juurikaan nähnyt. Vaikka sataa tai tihuttaa, olen seuraanut puukiipijän touhuja läheltä. Hippiäinen ja peukaloinenkin on jo nähty. Ihania pieniä otuksia, mitä ei usein näy, kun ovat niin pikkuruisia.


Sit tokana tulee eleen että mun yksi outo harrastukseni, pyöreähköjen kivien kerääminen, on edistynyt tänä keväänä mukavasti. Luonto on ollut jokseenkin väritön, ruoho tai muut rehut eivät ole peittäneet näkyvyyttä tai kiinnittänyt huomitota, ja olen tänä keväänä löytänyt kiviseen "puutarhaani" useita pyöreähköjä kiviä. Muutaman olen poiminut ihan meidän talon lähettyviltä, ja kerran jouduin turvautumaan jopa lapsityövoimaan, kun en itse kehdannut ottaa isohkoa kiveä mukaani. Yhdestä naapuritalon lumikasasta paljastui varmaan parin kilon painoinen hieno, todella sileä munan muotoinen kivi. Katselin sitä monta päivää ja pelkäsin että joku muu nappaa sen pihan puskien reunuskiveksi. Mietin jo että käyn joku yö pimeän turvin hakemassa sen parempaan talteen. Lopulta pyysin nuorempaa poikaani hakemaan sen. Vähän noloa, mutta kyllä kannatti! Jos ilmoitatte mut kivivarkaudesta poliisille tai jollekin ympäristörikososastolle, ni en tykkää!


No kivet siis on toinen positiivinen asia. Kolmantena tulee mieleen tietenkin kevättakki ja -kengät, mitä on todellakin voinut käyttää tänä keväänä! Monena keväänä on käynyt niin, että kun talvivaatteet on saanut säilöön, joutuu jo kaivamaan shortsit ja muut kesävaatteet esiin. Nyt on ihan hienosti voinut kulkea hapsunilkkureissa ja kevättakissa, mikä helpottaa, koska pelkäsin että ostaisin mokkanilkkurit ihan turhaan. Eikä yhtään hukkaan mennyt sekään, että suojasin ne likaa ja kosteutta vastaan- päinvastoin. Myös kumisaappaat ovat päässeet käyttöön. Ostin viime kesänä pinkit haisaappaat mökille, ja pohdin että tarvitsisin kumpparit myös stadiin. Mulla on sellaiset hassut varrettomat kumpparit, mitkä siis tein leikkaamalla niistä varret, mutta ne jotenkin tällä hetkellä istuu jalkaan huonosti ja saa mun sukat aina makkaralle ja kieriytymään kantapään yli ruttuun jalkapohjan alle. Ei ennen ole käynyt niin, mutta nyt käy. Ehkä investoin kauniin värisiin stadisaappaisiin. siitä tulee taas rutkasti iloa harmauteen!!!


Sit neljäs asia mikä tulee mieleen positiivisena hitaassa keväässä on se, että on mukavaa kun luonto herää pikkuhiljaa, eikä räjähdä kerralla kukkaan ja lehtiin! Tänä keväänä on saanut nauttia kaikesta erikseen; leskenlehdet, sinivuokot, näsiä, valkovuokot, kohta rentukat ja kielot... Joinain vuosina kaikki on tulleet lähes yhtäaikaa, että niihin ei ehdi kiinnittää huomiota. Innolla odotan että näen mitä kukkia mökillä on noussut esiin ja alkanut kukkimaan neljän keltaisen krookuksen lisäksi. Ja ovatko rentukan nuput jo auenneet?

Stadissa on jännää seurata vetisiä hetteikköjä, lätäköitä ja puroja, näkyisikö niissä sammakonkutua. Tässäpä on mahtava kasa kutua, ja koiranulkoilutusreitit täytyy nyt suunnitella sen mukaan, että näkee tilanteen kehityksen. Muistan yhden kevään kun kävimme Nuuksiossa ja siellä oli jokainen lampi ja oja täynnä sammakoita- ihanaa, mutta jotenkin pelottavaa. En ole täällä ikinä nähnyt sellaista vilskettä, mutta toivoa lienee. Kuunteleekohan sammakot "kutumusaa"? Jos kuuntelee, niin mikä on paras genre tai biisi?