Elämä etenee - luulisin!

Taas on syksy ja kesä meni kuin siivillä. Kevät oli melko rankka koulun suhteen ja jouduin pistämään välit poikki muutamaan ikävään ihmiseen, joista toinen oli isäni. Isän kanssa ei olla koskaan oikein löydetty yhteistä säveltä ja luulen, että hän ei koskaan kasvanut vanhemmaksi. Olen kateudella seurannut ystävieni isien normaalia käyttäytymistä ja tyttäriensä kannustamista tai vain olemista. Joiltain se sujuu luonnollisesti, mutta minulla ei ole koskaan ollut hyvä olla isäni lähellä. Hänen tapansa puhua ja kohdella ihmisiä tuovat minulle lähinnä mieleen naisvihan, näit takautuvasti ajatellen. Ei hänellä ole luonnolliset välit veljeenikään, vaan häntäkin pitää alistaa, kouluttaa ja piinata. Vaikea ja väkivaltainen lapsuus ei mielestäni oikeuta henkiseen väkivaltaan, mitä hän harjoittaa, mutta kieltää sen itse.

No, toinen ihmissuhde oli koulukaverini, jonka käytös alkoi muistuttaa isäni käytöstä. Lopulta ryhmätöitä tehdessäni en enää tiennyt mitä voin sanoa ja mitä en, sillä kaikki oli väärin. Minua syytettiin hankalaksi ihmiseksi, enkä osannut tehdä mitään oikein. Tämä kaikki eteni pikku hiljaa puolentoista vuoden aikana mukavasta ja kokemuksia jakavasta kaverisuhteesta pelottavaan manipulointiin. Kun hän kehui minua, hän vertasi aina itseään minuun ja valitteli omaa osaamattomuuttaan ja kadehti minun taitojani, mikä ei todellakaan tuntunut kehulta ollenkaan! Lopulta en uskaltanut kertoa arvosanojani, koska hänen mielestään hänenkin olisi pitänyt saada parempi arvosana. Vika oli aina muissa, ei hänessä.

Ja minä ihmettelen mistä minä aina löydän ne ihmiset, joiden kanssa tulee hankaluuksia? Ehkä tunnistan rikkinäiset ihmiset, jotka kaipaavat seuraa tai tukea, ja hakeudun heidän seuraansa. Vai etsiydynkö vaikeiden ihmisten seuraan. Pyrin olemaan avoin, kerron itsestäni ja tilanteestani totuutta peittelemättä, mutta joskus sitä käytetään hyväksi ja minua vastaan. Tänä keväänä tein siitä lopun, enkä anna enää kenenkään ilkeän ihmisen päästä liian lähelle. Minulla on ihania, lämpimiä, turvallisia ja hyväntahtoisia ystäviä, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Arvostan ystäviäni, enkä halua loukata tai satuttaa heitä, ja siihen ystävyys mielestäni perustuu - arvostukseen. Olemme erilaisia, teemme eri asioita, meillä on erilaiset perheet ja elämän tilanne, harrastuksemme eroavat ja myös jossain määrin monet arvotkin ovat erilaisia. Mutta se ei haittaa, sillä ymmärrämme toisiamme ja erilaisia lähtökohtia. Haluamme kuitenkin olla ystäviä kaikesta huolimatta ja myös siitä syystä! Sellaiset ihmiset ovat voimaannuttavia ja niitä kaipaa ympärilleen, eikä niitä ankeuttajia.

Ja vaikka ystävillä on haastavia elämäntilanteita ja ankeaa, se kuuluu elämään. Silloin tuetaan ja kannustetaan, yritetään nostaa ystävä suosta. Mutta jos joku aina vain on negatiivinen ja ikävä, ja vika on aina muissa kuin itsessä, sellaiset eivät ansaitse ystävyyttä. Pohjimmiltaan lämmin ihminen haluaa toiselle hyvää, eikä alistaa tai vetää toista mukaan negatiivisuuteen. Jotkut ihmiset vain elävät vertaamalla itseään muihin ja jos muilla menee huonosti, he voivat paremmin. Heitä en halua lähelleni! 

Koulussa saa kirjoittaa niin paljon, että merkit on käytetty...

Vaikka en ole jaksanut blogia päivitellä, ja saan kirjoittaa koulussa raporttia ja tehtävää enemmän kuin laki sallii, olen niin onnellinen kun saan opiskella. Minulla on turvattu toimeentulo, ja perheenikin kannustaa minua. Kesäksi otin kolme 5 opintopisteen kurssia, ja kesän jälkeen minulla pitäisi olla 160-165 opsia kasassa. Kävin tällä viikolla haastattelussa turvallisuusalan työharjoitteluun ihanan entisen kollegani työpaikassa. Luulin, ettei minulla ole mitään verkostoa, mutta onhan minulla lukemattomia entisiä kollegoita ja kavereita, jotka kaikki kuuluvat verkostooni. Toinen hakemuskin on sisällä, mutta jos tämä nyt nappaa, niin olen syksyllä 400 tuntia harjoittelemassa turvallisuutta mukavan tuntuisessa pk-yrityksessä.

Iloinen uutinen on myös se, että minusta on tullut anoppikokelas. Vanhempi poikani on löytänyt jo syksyllä ihanan tyttöystävän ja he asuvat nyt yhdessä. Joulun jälkeen poikani vuokrasi kivan kämpän työpaikkansa läheltä, ja autoimme häntä huonekalujen ostamisessa ja kuskaamisessa sekä kämpän sisustuksessa. Ompelin hänelle muutamat verhot ja maalasin taulun. Tuntui niin hienolta kun hän pyysi minua Ikeaan makutuomariksi ja kyseli ohjeita ruoanlaitosta. Nyt nuori pari on käynyt mökillä muutamia kertoja ja kyläilleet meillä kotona. Ongelmaksi on muodostunut meidän hurtta, joka ei suostu miniää hyväksymään. No, ei hurtta hyväksy muitakaan, mutta kyllä se jonkin verran aiheuttaa harmia, kun koiraa pitää vahtia koko ajan tai pitää isälläkin hihnassa. Kauankohan nämä pienet koirat elävät? Ai kamalaa, tuo oli huono vitsi...

Mökillä on yllättäen taas pientä remonttia menossa; kolme lisäneliötä tuntuu pienessä mökissä suurelta laajennukselta. Makuuhuoneen ja terassin välinen seinä kaadettiin, lisättiin kolme ikkunaa ja ovi. Heinäkuussa saadaan koko mökkiin uusi yhtenäinen lattia ja lattialämmitys, sekä pieni takka tai kamiina. Mieheni pitkäaikainen haave omasta takasta on nyt todella lähellä toteutumista. Minä sain ihanat isot ikkunat ja oven takaterassille. Siitä toiveesta puuttuu vielä terassi, mutta sehän on vain lautojen hankkimista ja tekemistä vaille!

Menin vappua ennen pudottamaan kiikarini lampeen, kun koukin palloa anopin koiralle haravalla. Olisi pitänyt olla kiikarin hihna kaulan ympärillä, mutta eipä ollut. Kiikarit olivat täynnä mutaa ja vettä, eikä niitä saa putsattua. Tavoitteeni oli ostaa uudet kiikarit Tallinnasta, mutta en suoraan sanoen jaksanut kierrellä kauppoja sillä silmällä. Onneksi tajusin etsiä niitä tori.fi:stä, sillä löysin erinomaiset kiikarit järkevään hintaan, ovat vanhat, 16 x 50 suurentavat, Pentaxin linsseillä- ihan huisia kun kaukaiset asiat tulee niin lähelle. Hauskinta tori-ostoksissa on päästä käymään uusissa paikoissa. Tällä kertaa tieni vei Tervalammelle Vihtiin, eikä sinne olisi varmaan koskaan tullut mentyä muuten. Kivaa seutua, mukava vanhempi kiikariharrastaja myyjänä ja vaihdeltiin kaupan ohessa lintubongauskokemuksia.

Edellinen tori-kerta vei Kirkkonummelle, kun hain sieltä Lampisen vanhat puusukset. Loistava kauppa, hinta 20 € ja niillä tuli jopa hiihdettyä! Kierrätys on jotenkin noussut arvoasteikossa korkeammalle, ehkä tämä opiskelijabudjetti on opettanut vastuullisemmaksi kuluttajaksi. Tärkeintä siinä on kutenkin se, että siitä tulee hyvä mieli - yhden romu on toisen aarre.

Hirveesti tehty duunia, enää ei oikein huvita...

Kaikki on mennyt uusiksi mökillä, kun poikien kontti on lähes valmis. Ja kylläpä siitä tuli hieno! Maalasin kalusteet vaaleaksi, tilasin Ikeasta vaatekaapin, patjat ja petarit. Kävin ostamassa vielä peitot ja tyynyt, maton, peilin ja muutaman hyllyn. Väkersin omin pikku kätösin Allulle hienon kitaratelineen, missä roikkuu nyt kolme kitaraa. Tilasin netistä penkkisänkyyn uuden taittopatjasarjan, mikä tuli kahdessa päivässä suoraan mökille. Kyllä poikien nyt kelpaa; on netti, telkkari ja lattialämmitys. Vaikka kamat etsivät vielä omia paikkojaan, Wilhelm on niin tyytyväinen mökkiin, että toivoo saavansa sen kokonaan omakseen. Allulle pitäisi kuulemma tehdä oma mökki. Ei helevetti... nyt ei jaksa heti uutta proggista...

Meidän mökissä on enemmän tilaa, joten mieheni halusi keittiöön ylämökin vanhan kelopöydän ja sen seurauksena olemme joutuneet laittamaan kaiken uusiksi. Minä surffasin torista puisen sohvan, missä on säilytystilaa kannen alla. Lähin löytyi Loviisasta, mikä tekee kierrättämisestä melkoisen tyyristä touhua. Sohvan kuskaamista varten jouduin vuokraamaan peräkärryn. Sovitimme sohvan noudon lauantaiksi, milloin paikallinen jäteasema on auki. Samalla veimme jäteasemalle kaikki vuosien saatossa kertyneet roinat, rikkinäiset grillit ja vanhat patjat pois telttavarastosta. Ihan kokonainen peräkärryllinen roinaa. Telttaan ei mahtunut edes sisään, saati varastoimaan tavaraa. Kesän toiseksi paras päivä säiden puolesta meni istuessa autossa, körötellessä 80 km/h Loviisaan ja takaisin. Ihan mukava keikka se oli!

Nyt sohva on ruiskumaalattu valkoiseksi ja se on jopa sisällä mökissä. Siihen pitää hankkia sopiva patja (Etolasta vaahtomuovipatja ja Eurokankaasta kangas, Ikeasta tyynyjä), siirtää muutama hylly, höylätä pöytä ja penkki, tehdä pari korkeaa yöpöytää ja koiralle rappunen, että se pääsee meidän sänkyyn. Oikeasti- ostin meidän suht uusien, mutta susipaskojen runkopatjojen päälle Ikeasta joustinpatjan. Patja on parantanut meidän elämänlaatua aivan uskomattoman paljon!! Mutta nyt sänky on niin korkea, ettei koira pääse hyppäämään sänkyyn. Kyllä se jaksaa hypätä niin korkealle, mutta kun ympärillä ei ole tarpeeksi tilaa ottaa vauhtia. Muutaman kerran se hyppäsi ja kun hyppy jäi lyhyeksi, se ei enää halua hypätä. Nyt olen nostanut sen sänkyyn, mikä käy näköjään koiruuden ylpeydelle sen verran, että se näyttää ihan nololta kun nostan sen. Kyllä se nolouden jälkeen jää nukkumaan sänkyyn ihan tyytyväisenä. Rappunen on kuitenkin siis tehtävä!

Kun säilytystilaa ei ole enää nimeksikään, sitä pitää jostain taikoa. Suunnittelin Ikean kitchen plannerilla seinällisten kaappeja keittiöön, mihin uppoaisi tonni (😓). Mutta kaappeja olisi ehkä riittävästi. Keittiötä pitää päivittää yhdistelmäuunilla (uuni ja mikro samassa) ja liesituulettimella. Toinen tonni menisi siihen, mutta sitten tällä tontilla olisi yksi toimiva uuni, mikä olisi melko fantsua. Kaasu-uuni on perseestä, sanoi natsit mitä tahansa!

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin vanha keittiö, minkä runkoa ei Ikeassa ole enää myynnissä. Vanha jääkaappi lähtee muualle, joten meillä on keittiössä reikä. Siihen sopivaa kaappia ei saa, eikä oviakaan saa vaihdettua, kun uudet ovet ovat eri kokoiset. No jotain pitää säveltää. Saimme keittiöön lopulta ihan ison jääkaappi-pakastimen. Ihanaa ettei tarvitse maata lattialla kun kaivaa jääkaappia! Kaappi oli käyttämättä puoli vuotta, mutta se oli aivan hirveän homeinen ja karmean näköinen. Tolua, rättiä ja karhunkieltä käytettyäni, se on melkein kuin uusi. Toki siinä on muutama naarmu, kahva hajalla ja yksi lasihylly puuttuu. Uudet kahvat on tilattu ja ne ovat jo matkalla tänne, lasihyllystä tehty tarjouspyyntö ja naarmujen päälle ole suunnitellut ihania jääkaappimagneetteja. Nyt jääkaapilla käyminen on ihanaa; ja sen voi tehdä seisaaltaan! 

Aurinkon paistaessa on lämmintä, varjossa kylmä

Olen siirtynyt mökille asumaan koiran kanssa. Mies tulee töistä mökille ja lähtee aamulla täältä töihin. Mennessään vie nuoremman pojan kotiin ja tuo tullessaan, jotta juniori saa pelata tai leikkiä kavereidensa kanssa kaupungissa. 15-vuotiasta ei ihan viitsi yksin jättää, ettei hän heitteille jää (rimmaa!). Nuori herra heräsi tänään helposti puoli seitsemän, vaikka muuten könyää sängystä vasta yhdentoista maissa. Motivaatio saa ihmeitä aikaiseksi...

Minä olen käynyt hankintareissuilla, vienyt koiran metsään, möyrinyt puutarhassa, maalannut lautoja ja kirjoittanut koulutehtäviä. Ostin myös muutaman pokkarin, jos aika sattuu käymään pitkäksi. Tai jos aurinko sattuu paistamaan, voin maata laiturilla tai terassilla lukemassa. Tänään on ollut lähes 20 astetta lämmintä, joten olen hieman uskaltautunut makoilemaan saunan terassilla ja istumaan auringonpaisteessa; vähän molemmille puolille, muttei liikaa. Kun on hetken nauttinut auringosta, varjossa istuessa paleltaa heti, vaikka laitoin pitkät lahkeet ja hihat päälle. Eilen oli pakko päästä metsään hurtan kanssa, vaikka säätiedotus ja pilvet enteilivät ukkosta- koiran kanssa ei voi mennä metsään ukkosella, koska se menee ihan paniikkiin jyrinästä, eikä sitä saa enää kiinni ehkä ikinä. Laitoin pitkät kalsarit tuulihousujen alle takaamaan hyvän sään- kyllä tuli hiki ja hyvä sää! Nyt tekisi mieli taas vetää pitkät kalsarit jalkaan. Onkohan mulla jokin vika, kun näin paleltaa. Yleensä en palele- päinvastoin mulla on aina kuuma. Mummotauti kai...

Tässä lepää anopilta saatu päivänsini- reste in pace. Yritän peittää kukilla ruman saostuskentän ilmastointiputken, minkä ympärille viritin verkon kiipeilytueksi. Kaivoin putken ympäriltä nurmen pois, laitoin siihen nurmikon reunusta, kukkamultaa ja siemenet sekaan. Nyt toivotaan hyviä kelejä, jotta kukat ehtisivät itää ja vaikkapa kasvaa edes puoleen väliin verkkoa. Tavoitteet eivät näköjään ole kovin korkealla. Kesä on muutenkin pari viikkoa jäljessä ja täällä se on vielä pari viikkoa muusta Etelä-Suomesta jäljessä, niin en halua aiheuttaa itselleni turhaa stressiä kasveilla. Ne kasvaa ja tuottaa satoa, joista siltä tuntuu!

Synttärilahjaksi saamani tomaatti näyttää voivan hyvin. Siinä on monta kukkaa ja hedelmää, joista muutama alkaa hieman punertaa. Ja tämän vuoden kirsikkasadosta voi tulla paras ikinä- ainakin määrällisesti. Viime vuonna kirsikat olivat pienempiä kuin metsämustikat, mutta mustikat olivatkin tosi isoja. Varmaan pitää laittaa lintuverkot marjavan puun ympärille, ettei lähiseutujen linnut niitä vie. Lintuja on todella paljon ihan lähipiirissä. Joka nurkassa ja puussa ja kolossa piipittää, ylämökin katon harvalautojen alla asustaa ainakin kaksi tintti-perhettä (tali- ja sini-). Kun  kävelee terassilla, alkaa hurja tsirputus ja liikehdintä.

Yritän saada selville mikä lintu laulaa melankolisesti tvii tvii tvii tvii laskevalla äänellä. Olen mielestäni kuunnellut kaikkien lintujen lauluääniä Luontoportista ja muista linnunlaulusivustoilta, mutta en saa tirppaa selville. En opi lintujen lauluääniä yleisimpiä lukuun ottamatta, ja nyt kerrankin kun haluaisin tietää mikä äänen aiheuttaa, en saa sitä selville. Ehkä se on vain jokin masentunut yksilö, mikä laulaa muista poiketen ihan omaa sävelmäänsä- jos se onkin keksinyt ihan uuden melodian, ja haluaa olla erilainen kuin muut. Sehän olisi vaihtelua massakulttuurin valtakautena!

Hämmästyttävän seesteinen olo onkin; mikään ei ota päähän, mikään ei pahemmin vaivaa- kylmyyttä lukuunottamatta- ei stressaa eikä edes harmita yhtään. Melko harvinainen olotila, kun yleensä on aina jotain, mistä pitää olla huolissaan tai ainakin vähän tuntea huonoa omaa tuntoa. Nyt nautin tästä hetkestä ja yritän muistaa miltä tämä tuntuu. Miten fiiliksen saisi tallennettua?

Mökkiä pukkaa...

Päässä viiraa kun maalin höyryt iskee tajuntaan- tai siihen tajuntaan mikä oli. Muutama lasillinen roséviiniä riitti juhannuksena, kun olin viettänyt päivän kontissa maalaamassa. Tiedä häntä oliko syynä höyryt vai armoton raataminen. Sama se, sillä kyllä yleisen edun- eli oman edun- nimissä voi hieman venyä ja kärsiäkin. Maalasin ensin leveät sisäpaneelit harmaalla saunasuojalla, maalikaupan tädin suosituksesta, ja lähes saman sävyisellä harmaalla puusuojalla ulkopaneelit. Nyt niitä ammutaan jo seinään. Sisäpaneeli muistuttaa ehkä saunaa, mutta se ei haittaa. Tarkoituksena on todellakin mökkimäinen tunnelma, mikä vaikuttaa toteutuvan just eikä melkein!

Kohta täytyy jatkaa maalaamista, ettei paneelit lopu kesken. Luojan kiitos sain järjestettyä paremman maalausasennon itselleni, sillä edellisen urakan jälkeen selkä oli niin hajalla, etten pystynyt liikkumaan. Viritin hienon maalaustelineen selkänojallisista ylimääräisistä terassituoleista, jotka olivat juuri oikean korkuisia. Nyt saan maalattua kaksi lautaa kerralla, siirrän ne konttiin kuivumaan ja otan uudet laudat käsittelyyn. Järjestelyn toisena etuna on, ettei pääkään tule kipeäksi höyryistä, kun tuuli vie höyryt mennessään.

Viereisestä kuvasta näkyy kontin ulkoasu hienosti; ikkunat ovat isot ja ruudulliset, ovi on vaaleamman harmaa ja paneelit ovat keskiharmaat. Haalistuttuaan auringon valosta seinät muuttuvat ihan kelon väriseksi. Minä haluaisin ikkunan ja oven listoista sekä kulmalaudoista tummemman harmaat kontrastin takia, mutta mieheni haraa vastaan. Täytyy yrittää vaikuttaa häneen huomaamattomasti ja salakavalasti. En oikeastaan näe siinä mitään ongelmaa, vaikka listoista tulisi paneelin väriset. Tumma terassi tuonee tarpeeksi kontrastia kokonaisuuteen.

Pakollinen ruokatauko muuttui elämykseksi, sillä valmistimme ensimmäistä kertaa pizzaa grillissä. Tätä varten oli hankittu pizzakivi ja pizzalapio. Grilli oli yli 400 asteinen ja pizza valmistui kahdessa minuutissa. Kukin sai tehdä mieleisensä täytekoosteen ja kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä- taikina pullisteli reunoista kuin oikeassa italialaisessa pizzeriassa valmistettu. Minun pizzaani tuli tomaattikastiketta ja juustoa, ilmakuivattua kinkkua, oliivia ja tomaattia, ja uunin jälkeen laitoin sen päälle revittyä mozzarellaa sekä rucolaa omasta maasta. Molto bene- muuta ei voi sanoa!!

Nyt kun pizzan paistaminen onnistuu näin hienosti, sitä tullaan varmasti kokeilemaan uudemman kerran. Koko köörillä alkaa kesälomat piakkoin, minkä vuoksi useampia vaihtoehtoja ruokalajeihin kaivataan kiihkeästi.

Minä jäin nyt koiran kanssa mökille päivystämään ja maalaamaan. Sateisesta kelistä johtuen maalaamiset jäi vähiin. Sain hankittua tiheää metalliverkkoa, mistä tein roskiskaappiin suojan, mistä lämmin ilma pääsee läpi, mutta tavarat eivät pääse tippumaan "tekniseen tilaan", siis kaapin pohjalla olevaan reikään. Tämä homma odotti vuoden verran, kun ei oikein hotsittanut. Mutta nyt sain inspiraation ja sain roskiskaappiin kaipaamani hyllyn, mikä oli lojunut eri paikoissa vuoden verran häiritsemässä ja vailla käyttöä. Ihanaa!

Mökliltä mökille...

Kävin tällä viikolla Uukuniemellä ensimmäistä kertaa äidin sairastumisen jälkeen poikieni ja veljeni kanssa. Rankka reissu; pitkä ajomatka ja paljon erilaisia tunteita- hyviä muistoja vuosien varrelta ja jotenkin huonoja fiiliksiä äidin vuoksi. Tuntuu ikävältä kun hän ei enää pääse nauttimaan rakkaasta mökistään ja lapsuuden maisemista. Savottaa riitti maanantaista torstaihin- leikkasimme nurmikkoa, niitimme heinikkoa, kaadoimme puita ja siivosimme mökkiä. Heitin vanhaa vaatetta ja roinaa pois kolme jätesäkillistä, ja jäljellä olisi vähintään toiset samanlaiset talkoot. Vanhempi poikani kävi siellä toissa kesänä leikkaamassa ruohoa ja huoltamassa paikkoja. Raivaaminen jää minun harteille, mikä on ihan luonnollista tyhjennettyäni äitini asunnonkin.

Kävimme kolme kertaa kahden päivän aikana Kesälahdella ostamassa tarvikkeita: viemäriputki vuotavan tilalle (minä vaihdoin), viikate, veitsenteroitin, veneen perälaudaksi kovalevyä ja muuta tarpeellista. Onneksi sinne on vain 30 km, kun seuraavaan isompaan kaupunkiin olisi 50 km. Edestakaisin sen on 40 km enemmän... Kuitenkin lähikauppa on edelleen, tai oikeastaan taas 12 km päässä. Edellinen kauppa lopetti viime syksynä, mutta kesäksi samoihin tiloihin avasi Pyhäjärven kyläkauppa, joka vaikutti aivan riittävältä kesämökkiläisten ruokatarpeisiin. Kävimme siellä joka päivä ja edesautoimme sen kannattavuutta omalta osaltamme!

Kävimme yhtenä päivänä syömässä uudistuneen Papinniemen leirintäalueen ravintolassa biisoniburgerit! Täytyy sanoa, että olen syönyt huonompiakin burgereita. Liha oli todellakin lähiruokaa, se tulee Niukkalan omalta biisonitilalta. Erinomainen idea, mikä näyttää kelpaavan kesälomalaisille, leirintäalueen asukeille sekä meille "stadilaisille". Toivotaan että jossain vaiheessa tulisi hieman lämpimämpää, että ei heti menisi nurin uuden yrittäjän hieno aikaansaannos. 

Yritimme lähteä jopa vesille äitini moottoriveneellä, mitä ei ole käytetty moneen vuoteen. Vene oli ollut nurin saunan takana, siinä kasvoi erilaista kasvustoa ja perälauta oli lahonnut irti. Lainasimme enoltani ruuvinvääntimen/poran, sahan, popniittipihdit, muutaman popniitin ja ruuvin. Ja niillä vanhempi poikani fiksasi veneen suitsait. Moottori kiinnitettiin veneeseen, mutta sehän ei suostunut toimimaan. Torstaina kun lähdimme kotiin päin, poikani ajoi Kiteelle viemään moottorin korjaukseen ja huoltoon. Kotimatkaan tuli 100 km lisää pituutta. Hän aikoo mennä ensi viikolla muutaman ystävänsä kanssa mökille ja hakee samalla moottorin huollosta.

Mökki sijaitseen lähellä rajaa ja jos siellä aikoo veneillä, pitää olla oleskelulupa rajavyöhykkeellä. Minä täytin hakemuksen jo viime viikolla netissä, eikä siitä ole vielä kuulunut mitään. Katsotaan saako poikani luvan ensi viikolla ja pääsee veneilemään. Minäkin mietin lähteväni käymään Uukuniemellä loppukesästä uudemman kerran. Siellä voisi olla marjoja, omenoita ja sieniä. Syksyllä siellä on todella pimeää iltaisin, kun ulkona ei ole mitään valoja. Uskaltaisinkohan edes mennä huussiin yöllä?

Saunaan voisi vetää sähköt, jolloin myös pihalle ja huussin polulle saisi muutaman ulkovalon. Se tarkoittaisi ainakin sadan metrin matkalta sähköjohdon upottamista puolen metrin syvyyteen. Käsipelillä se olisi melkoinen kaivuu-urakka! Myös puuliiteri pitäisi uusia. Puutavaraa ja peltiä varmaan saisi tilattua sinne kuljetettuna. Se olisi vain tekemistä vaille valmis!

Tulin torstaina Karkkilaan käytyäni kääntymässä kotona pikaisesti. Täällä jatkuu konttimökin rakennusurakka, mikä tarkoittaa ulkopaneelien maalaamista. Kun on paska ja kylmä keli, se on oikeastaan ihan mukavaa hommaa. Ensi viikoksi luvattiin hellettä, joten josko silloin saisin nautiskella lämmöstä?

Siivousta ja taajuusmuuttajia

Koristeomena kukkii vaaleanpunaisena sateessa

Melkoinen keli ollut viime aikoina- vettä on tullut lähes tulvaksi asti, ja huolestuttaa ruukkukukkien puolesta. Luonto kaipaa vettä tietenkin, ja suoraan sanoen, niin meidän kotikin. Koska on ollut ihanat ilmat ja on tullut oltua ulkona, siivoaminen on jäänyt ihan unohduksiin. Tänään siivosin koko kämpän; vessan, kylppärin, keittiön, imuroin ja jopa pesin lattiat. Ohessa vähän viikkailin vaatteita, pyyhkeitä ja vuodevaatteita. Enää puuttuu, että asianosaiset veisi omat vaatteensa kaappiin.

Ja koska siivotessa tulee nälkä, söin salaattia, jonka kylkeen paistoin lohta ja  halloumijuustoa sekä paahdoin pinjansiemeniä. Otin muutaman viipaleen halloumia, mutta kun istahdin kirjoittamaan työurastani entisessä firmassa, tulin jotenkin vahingossa napsineeksi loputkin viipaleet. Ja nyt on ihan järkyttävä jano. Liotin juustoa kyllä vedessä jonkin aikaa, mutta eihän se sitä suolaa kokonaan poista, jos ollenkaan. En edes uskalla ajatella kevyen salaattiannoksen kalorimäärää, suolasta puhumattakaan. Olen juonut ainakin puolitoista litraa vettä- kohta turpoan kuin pallo! OMG!

Innostuin kirjoittamaan ensimmäistä harjoitteluani, ja tajusin että mulla on ihan hirveä ikävä töihin. Haluaisin olla osana uusien tuotteiden valmistuksen varmistamista, ratkaisujen ja prosessien kehittämistä ja mukana tekemässä yhteistyötä ihmisten kanssa. Kirjoittelin taajuusmuuttajasta ja siitä linjasta, missä työskentelin viimeksi. Muistelin ihania kollegoita, joiden seuraa kaipaan ja pohdin uskallanko kysyä heitä vaikka oluelle. Muistelin lämmöllä jopa IGBT:eitä, piirikortteja, kondensaattoreita ja virtamuuntimia- miten mielenkiintoista tehdasmiljöössä olikaan työskennellä? Hämmästyneenä mietin kuinka prosessiorientoitunut olinkaan, kuinka paljon tekniikka ja teknologia kiinnosti ja miten kaiholla muistelen niitä lukuisia kertoja kun kuuntelin tuoteylläpidon tyyppien pitävän esitystä taajuusmuuttajan toiminnasta. Nyt yritän itse kirjoittaa sellaista kuvausta, minkä voisin esitellä ihmisille, joilla ei ilmeisestikään ole mitään kokemusta tekniikasta tai mistään tuotantoprosesseista.

Samalla intoilen kun pääsen ylihuomenna perehtymään Tampereelle yhteen bussikorjaamoon minne minun pitäisi tehdä parini kanssa riskienkartoitus ja Business Impact Analysis. Kesäkurssilla käydään läpi niitä samoja asioita mitä olen pienen työhistoriani aikana joutunut käymään läpi, eli miten vältetään katastrofi tuotannossa ja jos sellainen sattuu, miten toimitaan, että minimoidaan vahingot. Ja minä olin siinä todella hyvä. Vaikka otin tavarantoimittajien ongelmat tai muut saatavuuskriisit aina erittäin tosissani- tein töitä ja venyin kunnes tilanne oli kunnossa- silti nautin niistä haasteista. Nyt suurin haaste on ottaa imuri käteen tai lähteä kauppaan. Tai ehtiä kouluun yhdeksäksi. Koulussa on todella kivaa, mutta silti välillä tuntuu ettei se ole tarpeeksi konkreettista tai en vain vielä uskalla luottaa tulevaisuuteen. Onneksi näen kavereita perjantaina lounaan merkeissä. Pelottaa että kaikki unohtavat minut, kun minua ei näe kovin usein... Minulla taitaa olla jonkinasteisia vieroitusoireita.