Mökliltä mökille...

Kävin tällä viikolla Uukuniemellä ensimmäistä kertaa äidin sairastumisen jälkeen poikieni ja veljeni kanssa. Rankka reissu; pitkä ajomatka ja paljon erilaisia tunteita- hyviä muistoja vuosien varrelta ja jotenkin huonoja fiiliksiä äidin vuoksi. Tuntuu ikävältä kun hän ei enää pääse nauttimaan rakkaasta mökistään ja lapsuuden maisemista. Savottaa riitti maanantaista torstaihin- leikkasimme nurmikkoa, niitimme heinikkoa, kaadoimme puita ja siivosimme mökkiä. Heitin vanhaa vaatetta ja roinaa pois kolme jätesäkillistä, ja jäljellä olisi vähintään toiset samanlaiset talkoot. Vanhempi poikani kävi siellä toissa kesänä leikkaamassa ruohoa ja huoltamassa paikkoja. Raivaaminen jää minun harteille, mikä on ihan luonnollista tyhjennettyäni äitini asunnonkin.

Kävimme kolme kertaa kahden päivän aikana Kesälahdella ostamassa tarvikkeita: viemäriputki vuotavan tilalle (minä vaihdoin), viikate, veitsenteroitin, veneen perälaudaksi kovalevyä ja muuta tarpeellista. Onneksi sinne on vain 30 km, kun seuraavaan isompaan kaupunkiin olisi 50 km. Edestakaisin sen on 40 km enemmän... Kuitenkin lähikauppa on edelleen, tai oikeastaan taas 12 km päässä. Edellinen kauppa lopetti viime syksynä, mutta kesäksi samoihin tiloihin avasi Pyhäjärven kyläkauppa, joka vaikutti aivan riittävältä kesämökkiläisten ruokatarpeisiin. Kävimme siellä joka päivä ja edesautoimme sen kannattavuutta omalta osaltamme!

Kävimme yhtenä päivänä syömässä uudistuneen Papinniemen leirintäalueen ravintolassa biisoniburgerit! Täytyy sanoa, että olen syönyt huonompiakin burgereita. Liha oli todellakin lähiruokaa, se tulee Niukkalan omalta biisonitilalta. Erinomainen idea, mikä näyttää kelpaavan kesälomalaisille, leirintäalueen asukeille sekä meille "stadilaisille". Toivotaan että jossain vaiheessa tulisi hieman lämpimämpää, että ei heti menisi nurin uuden yrittäjän hieno aikaansaannos. 

Yritimme lähteä jopa vesille äitini moottoriveneellä, mitä ei ole käytetty moneen vuoteen. Vene oli ollut nurin saunan takana, siinä kasvoi erilaista kasvustoa ja perälauta oli lahonnut irti. Lainasimme enoltani ruuvinvääntimen/poran, sahan, popniittipihdit, muutaman popniitin ja ruuvin. Ja niillä vanhempi poikani fiksasi veneen suitsait. Moottori kiinnitettiin veneeseen, mutta sehän ei suostunut toimimaan. Torstaina kun lähdimme kotiin päin, poikani ajoi Kiteelle viemään moottorin korjaukseen ja huoltoon. Kotimatkaan tuli 100 km lisää pituutta. Hän aikoo mennä ensi viikolla muutaman ystävänsä kanssa mökille ja hakee samalla moottorin huollosta.

Mökki sijaitseen lähellä rajaa ja jos siellä aikoo veneillä, pitää olla oleskelulupa rajavyöhykkeellä. Minä täytin hakemuksen jo viime viikolla netissä, eikä siitä ole vielä kuulunut mitään. Katsotaan saako poikani luvan ensi viikolla ja pääsee veneilemään. Minäkin mietin lähteväni käymään Uukuniemellä loppukesästä uudemman kerran. Siellä voisi olla marjoja, omenoita ja sieniä. Syksyllä siellä on todella pimeää iltaisin, kun ulkona ei ole mitään valoja. Uskaltaisinkohan edes mennä huussiin yöllä?

Saunaan voisi vetää sähköt, jolloin myös pihalle ja huussin polulle saisi muutaman ulkovalon. Se tarkoittaisi ainakin sadan metrin matkalta sähköjohdon upottamista puolen metrin syvyyteen. Käsipelillä se olisi melkoinen kaivuu-urakka! Myös puuliiteri pitäisi uusia. Puutavaraa ja peltiä varmaan saisi tilattua sinne kuljetettuna. Se olisi vain tekemistä vaille valmis!

Tulin torstaina Karkkilaan käytyäni kääntymässä kotona pikaisesti. Täällä jatkuu konttimökin rakennusurakka, mikä tarkoittaa ulkopaneelien maalaamista. Kun on paska ja kylmä keli, se on oikeastaan ihan mukavaa hommaa. Ensi viikoksi luvattiin hellettä, joten josko silloin saisin nautiskella lämmöstä?