Nyt on vaan ollut kiire, töissä ja jopa himassa tai siis vapaa-ajalla. Ja se on oikeastaan ihan mukavaa, paitsi että ystäviä ei oikein ehdi nähdä. Viime viikollapa näin vanhan ystävän (siis ystävänä vanha eli pitkäaikainen, mutta ihmisenä nuor tyttönen, niinku minäkin- tietenkin), ja se oli ihanaa. Miksi arki-illat on lyhyitä? Välillä tuntuu että työssä käymiseen menee liian paljon aikaa. Aamulla vaan herätään, syödään ja laittaudutaan (joskus enemmän, usein vähemmän) ja on kiirus töihin. Siinä meni puolitoista tuntia ja palkallinen työpäivä vasta alkaa! No sit ollaan töissä, tehdään töitä, juostaan palaverista toiseen ja jos ehditään, syödään lounas. Jos ei ehdi syömään, työajasta vähennetään puolituntinen kuitenkin. Ja vaikka ehtii syömään, silti sinäkin aikana puhutaan työasioita, vaikka sen pitäisi olla "omaa aikaa". Ja kun työt loppuu, mennään jumppaan pari kertaa viikossa, että jaksaa tehdä töitä! Kotona tai lomalla ja varsinkin viikonloppuina mietitään työasioita, nukkumaan pitää mennä ajoissa että jaksaa nousta töihin ja pitää syödä terveellisesti (perhe saa ehkä siinä sivussa ravitsevaa ruokaa...), jotta pystyy uskomattomiin suorituksiin ja venymään työelämän tarpeisiin. Ja jotkut urpot puhuu että työaikaa pitäisi pidentää! Omg. Missä ihmeen maailmassa jengi elää?
Jos selviän näistä päällä olevista yyteistä (organisaation uudelleenjärjestelyjen takia), ja seuraavista, ja sitä seuraavista niin on enää parikymmentä vuotta samaa rumbaa (tai pahempaa) edessä. -ttu jos sais ISON lottovoiton, niin voisin miettiä asioita uudelta kantilta. No, siis oikeasti töissä on pääsääntöisesti kaikki ihan jees; työtä on, mielenkiintoisia projekteja ja tässä työssä jopa pystyn osallistumaan projekteihin. Entisen työn prioriteetti oli sellainen että jos katastrofi iski, projektit jäi. Ja koska niitä katastrofeja aina vaan tuli, ei projekteihin riittänyt aikaa. Eihän se ollut kovin kannustavaa, kun aina kasikki jäi kesken. Nyt on eri työ ja eri kuviot. Eikä tämä työ ole mitenkään ongelmatonta, ei sinne päinkään! Mutta kun perusasiat on kunnossa, kaikki on vaan mielekkäämpää! Siitä olen eri onnellinen että pomo on mukava ja tolkku mies. Eikä edellinenkään ihan huono ollut, mutta ei ehkä paras siihen hommaan, ainakaan siinä muutostilanteessa. Ei siitä sen enempää!
Ah juu, onko tässä jo tarpeeksi positiivisuutta positiivisuusblogiin? Vai pitäiskö jotain vielä hehkuttaa? No, kävin eilen ja tänään jumpassa, viikonloppuna joogasin ja heiluttelin kahvakuulaa. Tekee hyvää! Kudon beigeä puuvillaista pitsineulepuseroa, hihatkin on kohta valmiit ja pääsen kasaamaan sitä lähiaikoina. Postaan kuvan kun saan sen valmiiksi! Viime vuoden neulesato oli aika hyvä; kolme mekkoa (kaksi kummitytöille, joista toinen menikin heidän äidilleen...), parit villapaidat, lukemattomat sukat ja lapaset, puuvillaisia paitoja/toppeja... En edes muista kaikkia. Pitäiskin ottaa muutama kuva, ettei ihan unohdu kätten tulokset! Välillä täytyy oikein skarpata että huomaa mitä saa aikaiseksi, eikä pidä keskittyä siihen mitä ei saa tehtyä. Lupaan ottaa kuvia!
Nyt taidan katsoa tuleeko telkusta jotain, kutaisen hihoja, kunnes vien koiran lenkille ja käyn yöpuulle. Iltasaduksi luen joustava mieli -kirjaa. Ötyä! 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti