perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kengät ja laukku

Olen ollut pienimuotoisessa ostoskiellossa, koska mulla ei pitäisi olla nyt mitään tarvetta oikeastaan millekään. Kävin eilen moikkaamassa ystävää Jumbossa, ja häntä odotellessani katselin  sillä silmällä Kookengässä yksiä Tamariksen nilkkureita. Ne oli vaan niin mua; vaaleanruskeaa mokkaa ja hapsuja. Kokeilin kokoa 40, koska kolmeysiä ei ollut, mutta onneksi ne oli liian isot. Jäivät kauppaan- eilen. Tänään oli pakko kipaista Sellossa varmistamassa sattuisiko siellä olemaan oikeaa kokoa. Koska oikea koko löytyi ja se istui kuin valettu, jouduin ostamaan ne. Vaikka kevät on tulossa ja kohta voisi kulkea sandaaleissa, menin ja ostin taas yhdet nilkkurit. Mutta se väri ja ne hapsut!


Samalla kävin muutamassa muussa kaupassa ja kuinkas ollakaan Lindexistä löytyi lähes samanvärinen mokkainen hapsulaukku. En voinut uskoa silmiäni enkä korviani, koska laukku huusi: osta mut, osta mut! Yritin tolkuttaa itselleni että laukussa on liian vähän taskuja ja vetskarillisia mestoja tavaroille, mutta se oli ihan tuloksetonta. Lähdin Sellosta leijuen uusissa kengissä ja uusi laukku olalla roikkuen. Ostoskielto?


Laukku on todellakin aitoa mokkaa, siinä on sekä lyhyt että pitkä hihna, lyhyt on nyt käytössä. Taskuja oli vain yksi, mutta ratkaisin sen ompelemalla vuoreen kiinni yhden taskun sateenvarjolle, ja tuplataskun kännykälle ja muille rojuille. Kaapeista löytyi ruskeaa "alcantarakangasta", ja se oli lähes vuoren väristä. Aivan mahtavaa! Mä olen miettinyt dilemmaa mikä syntyy jos/kun joskus sattuu ostamaan uuden laukun. Pitäisi olla yksi laukun sisäpussukka, missä olisi vetskarilliset taskut avaimille, omat lokeronsa huulirasvalle, kännykälle, lompakolle ja muille rojuille. Sen voisi siirtää suoraan toiseen laukkuun, eikä mitään jäisi unohduksiin vanhan laukun syövereihin. Silloin ei haittaisi vaikka uudessa laukussa ei olisi ollenkaan taskuja tai lokeroita. Myös laukkujen vaihtaminen olisi helppoa sään tai asun mukaan. Mä en ikinä vaihda laukkua, kun se on niin järkyttävän iso rumba. Ja riski että avaimet tai lompakko unohtuu vanhaan laukkuun, on aivan liian pelottava!


Olenko minä ainoa jonka laukkuun voi kadota vaikka mitä? Eikö muilla ole ongelmia löytää laukusta puhelinta (mä en usein ehdi vastata siihen), avainta tai huulirasvaa? Mulla on yksi pieni Finlaysonin pussukka, missä on kaikkea tuikitarpeellista kuten kynsileikkuri ja -viila, särkylääkkeitä, laastareita, varahuulirasva, ompelusetti sekä mittanauha. Ja kaikkia näitä on tarvittu useasti! Laukussa pitää olla myös sateenvarjo ja monta pieneen tilaan menevää ostoskassia. Onkohan mulla niitä neljä vai viisi... Sit tietty avaimet (himan, auton, miehen auton, kulkukortti), lompsa ja puhelin.  Ja avaimenperässä mulla on sakset. Talvella laukussa täytyy olla myös hanskat. Onhan tuo jo aikamoinen määrä tavaraa, joten sen kanssa täytyy käyttää jonkin asteista organisointia, right?


Ehkäpä jalostan sisälaukkuideaa ja teen ensin itselleni sellaisen, mikä ratkaisee ainakin mun ongelmat. Jos se on käyttökelpoinen, voisin tehdä muutamalle ystävälleni pussukat koekäyttöön. Jos ystävät ovat tyytyväisiä, voisin tehdä niitä enemmän, eri kokoisia, eri tarkoituksiin, eri värisiä, erilaisista materiaaleista... Ehkä mä perustan oman firman ja alan myydä niitä. Ehkä mä voisin jättää mun päivätyön ja palkata ystävän hoitamaan markkinointia, toisen myymään niitä ja muillekin ihanille ihmisille löytyisi kivaa duunia. Siitä tulisi maailman paras duunipaikka, sillä olisi mielettömän vahva ja upea brändi, hieno tarina kerrottavaksi ja se laajentaisi ympäri maailman New Yorkista Berliiniin, Tokiosta Sidneyyn. Mutta tuotantoa ei koskaan siirrettäisi pois Suomesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti