Remonttia pukkaa!

Onhan rempasta puhuttu jo pari vuotta, mutta ei vaan ole aiemmin hotsittanut. Kyseessä siis vanhemman pojan huone, minkä olen ajatellut päätyvän lopulta minun käyttöön, jos ja kun herra muuttaa pois kotoa. Muutolla ei ole mitään kiirettä, mutta viimeistään kolmissakymmenissä olis suotavaa etsiä oma lukaali. Mutta toistaiseksi tarkoitus on päivittää seinäpinnat, ja kuten tavallista remontti aina laajenee... Nyt olen maalannut katon kahteen otteeseen, ja toivon että se riittää. Maalattavat seinät on pesty maalipesulla, reiät paklattu ja hiottu. Kohta uskon pääseväni pohjamaalaamaan seiniä.


Kuten sanoin huonetta on ajateltu fiksattavan jo monta vuotta- ehdoton dead line oli viime kevään ylppärijuhlat. Suurin ongelma on ollut poikien välisen seinän entisen oviaukon peittämisen epäonnistunut toteutus yli kymmenen vuotta sitten. Huoneiden välissä oli iso aukko, missä oli aivan järkky haitariovi- yök! Muuten seinä on petonkia tai mitä lie siporexia, ja siihen laitettiin tiiltä ja se levytettiin kipsilevyllä. Nyt saumat irvailee ja molemmissa huoneissa on sen peittona kirjahylly. Koska seinän fiksaaminen hyvään kuntoon vaatisi kauheasti aikaa ja vaivaa, remontti on vaan jäänyt. Mutta minäpä sain idean Bauhausin kuvastoa lukiessa; irvistelevään seinään asennetaan koko seinän peittävä paneeli. Ihastuin tumman harmaaseen puiseen vaakapaneeliin, ja siitä se sitten lähti...

Paneelia ei ole vielä hankittu, koska täytyy vielä tehdä hintavertailuja. Innoissani ostin jo maalin kolmeen seinään, ajattelin että maalaan ne ensin ja tutkailen seinän tummuutta. Jos se on tummahko, otetaan vaaleampi paneeli ja jos seinän sävy salliin tummemman paneelin, sellainen siihen tuleman pitää! Poika toivoi mustia seiniä (hevari?), mutta päädyimme yhteisymmärryksessä harmaaseen. Sävy on kuten päiväpeitto; puhdas keskiharmaa mikä ei ole rusehtava tai muihin sävyihin kallellaan. Mä kävin ostamassa maalin ihan itse, ja isäntä oli ihan varma että olin ollut "varovainen" ja valinnut liian vaalean harmaan ja vieläpä ihan väärän sävyn. Kun näytin hänelle väriläbyskän, sain ehdottoman hyväksynnän maalille. Varovainen, minäkö?


Katon maalaaminen on ihan perseestä. Nyt on niska jumissa ja naama täynnä valkoisia pilkkuja. Toivottavasti katosta tulee kahdella kerralla tarpeeksi tasainen, sillä en kestä kolmatta kertaa. Kirjahylly ja sänky haittaavat maalaamista yllättävän paljon vain läsnäolollaan. Molemmat on peitetty muovilla, mutta kun kattoo kattoon, ei näe että kärpänen tapettiin tapettiin. Siis ei näe minne astuu ja silloin on vaikeaa saada vedettyä yhtenäistä telanvetoa ikkunasta poispäin. Varmaan on raitoja- pitää jättää lamppu kytkemättä... :)


Jees, nyt odottelen maalin kuivumista jotta pääsen teippaamaan ikkunalistoja, ovilistoja, katon rajoja ja kaapin reunoja. Edellinen remontti oli niin ihanan helppo silloin kun muutettiin, ei ollut ovia, listoja, kaappeja eikä edes lattioita! Maalaaminen sujui kuin tanssi, kun ei tarvinnut suojata mitään. Mutta silloin ei ollut kauheasti aikaa miettiä sävyjä tai matskuja, silloin vedettiin vaan nopeasti maalit seiniin. Helpoimmalla olisi varmaan päässyt, jos olisi maalannut kaikki seinät valkoisiksi, mutta se ei ollut eikä ole meidän juttu. Meillä ei ole yhtään valkoista seinää. Jokaisessa makkarissa on oma värinsä (Allulla oli sininen, Wilhelmillä vaaleanvihreä, työhuoneessa tummempi sininen ja meidän makkarissa ruskea), mutta eteisen, keittiön, olohuoneen sekä ruokahuoneen seinät ovat vaaleankellertävät, koska ne ovat enemmän tai vähemmän samaa tilaa. Siihen kokonaisuuteen ei onneksi ole päivitystarvetta, se olisi ihan jäätävä urakka!