Viikonloppuna oli ihanan kaunis ja huuruinen aamu. Oli ihan pakko hakea kännykkä mökistä ja yrittää vangita kuuraa vastapäisen rannan metsässä. Puut olivat ihanan pehmeän näköisiä. Kuvasta ei ihan käy ilmi tavaan kaunis sini, mutta halusin ehdottomasti tällaisen panoraamakuvan. Nythän kelit vaikuttavat ihan erilaiselta, melkein voisi kuvitella kevään lähestyvän. Ainakin näin puukiipijän palanneen muuttomatkaltaan kaupunkiin. Mökillä kevään merkit näkyvät ainakin kaksi viikkoa myöhemmin, vaikka matkaa on vain 50 km. Lohjanharju tai jokin muu vie kevään ilmeisesti toiseen suuntaan, ja harhareitti kestää sen kaksi viikkoa. Vastapainoksi syksy saapuu pari viikkoa aiemmin. Summa summarum, todella huono valinta mökkimestaksi :).
Kävin myös pitkästä aikaa mökillä isossa metsässä koiran, anopin ja tyttökoirien kanssa. Yllätyin että lunta oli niin vähän, kun viime talvena sitä oli yli puolen reiden. Muistan kun vuosi sitten anopin kanssa tamppasimme polkua koirille, jotta ne pääsisivät metsään juoksemaan. Meidän piti mennä sama lenkki useaan kertaan, aloitimme välillä toisesta suunnasta ja joskus jouduimme kääntymään takaisin, kun emme enää jaksaneet rämpiä upottavassa hangessa. Hurtatkin olivat niin poikki lenkin jälkeen, että ne piti melkein nostaa autoon. Autokin piti jättää melko kauas, kun metsätietä ei oltu aurattu. Eivät päässeet koirat karkailemaan, sillä jos ne poikkesivat polulta tai jalanjäljistä, niistä ei näkynyt edes hännänpäätä kun humpsahtivat lumeen. Erinomaista liikuntaa kaikille. Onneksi tänä vuonna oli vähemmän lunta, sillä kunto ei olisi kestänyt samaa rääkkiä. Tälläkin lumimäärällä hengästyi kuin puolimaratoonilla, vaikka lenkki ei ollut kummoinen. Näinköhän ikinä enää tulen ihan terveeksi ja saan kunnon normaalille tasolle?
Himassa sain vihdoin ja viimein aikaiseksi pitkään suunnitteleman maalaamisurakan. Monta vuotta meni pohtiessa, oikeastaan jouduin keräämään itse rohkeutta ja samalla hyväksyttämään suunnitelmani miehelläni. Maalasin meidän kylppärin seinään eteisen puolelle kelon. Kun tulee sisään eteisen ovesta, lähes kymmenen metriä pitkä käytävä päättyy tähän seinään. Nyt siinä on kuollut mänty. Idea lähti aikoinaan siitä, kun ystävättäreni halusi uuteen kotiinsa naulakon eteiseen, ja pyysi että maalaan seinälle puun. Minä maalasin puun, kelomännyn, ja hän kiinnitti oksille erilaisia naulakoita. Siinä oli koko seinän kokoinen naulakko. Nyt hän on muuttanut eri kämppään, ja uskalsin käyttää samaa ideaa härkisti hyväkseni, ilman naulakoita.
Mietin pitkään erilaisia tauluja ja muita katseenvangitsijoita samalle seinälle, koska se kaipasi jotain. Joka kerta kun poikani pelasi palloa seinää vasten, isä leikki poikien kanssa pallosotaa tai muuten vaan joku heitteli tai potki palloja, muistin miksi seinälle ei voi laittaa mitään "rikkimenevää". Maalattu ikihonka kestänee jopa poikien leikit. Minusta se on hieno ja isäntäkin hyväksyi idean lopulta, nähtyään lopputuloksen tekstiviestiin liittämästäni kuvasta. Käytin liitutaulumaalia, sillä sitä oli valmiina. Samalla maalasin uudestaan ruokahuoneen seiniin maalatut liitutaulut. Alunperin mieheni maalasi ne yli kymmenen vuotta sitten, ja koko tämän ajan olen miettinyt maalaavani ne uudestaan, koska liitu ei tarttunut niihin kovin hyvin- nyt tarttuu. Maalaaminen on yleensäkin ollut mun homma, enkä muista miksi mieheni maalasi liitutaulut. Jotkut hommat vaan pitää itse hoitaa!
Tällä viikolla olen siis saanut tehtyä kymmenen vuoden hommat. Vai miten se nyt menikään? Joskus asioiden aloittaminen on vaikeaa, mutta loppuun saattaminenkin on välillä työlästä. Jos raha ei olisi este, niin monta muutakin asiaa olisi toteutettu kotona ja mökillä. Jatkuvasti mieleen juolahtaa asioita mitkä ovat rempallaan ja kaipaisi pientä fiksausta, liimaamista ja tuunaamista; keittiön pöytä ja tuolit (ennen kuin tuoli pettää jonkun alta), makkarin seinä ja valaistus (lamppu oli alunperin väliaikainen ratkaisu) ja miehen työhuone (äänieristeet ja lattia on jo hankittu) sekä vanhemman pojan huoneen seinien maalaaminen. Pitäisi vaan aloittaa, mutta milloin? Melko paljon menee aikaa ihan normaalin elämän pyörittämiseen, siivoamiseen, pyykkihuoltoon, ruoanlaittoon ja kaupassa käymiseen. Toisaalta olisi tylsää, jos kaikki olisi ihan valmista. Jos kämppä, mökki ja muutkin asiat elämässä ovat valmiit, eikä ole enää mitään tekemistä tai parannettavaa, niin katoaako elämän ilo ja tarkoitus? Ihan kuten mua joskus pelottaa jos/kun ihminen ymmärtää elämän tarkoituksen, niin onko silloin valmis kuolemaan? Jos pitkän iän salaisuus onkin jatkuva parantaminen; pitää olla jokin tarkoitus ja päämäärä mihin pyrkiä? Pieni etappi tai iso suunnitelma- aina pitää olla seuraava projekti odottamassa. Hyvä että projekteja riittää!
Kirpputorit on ihania! Myyrmanniin on ilmestynyt huisin iso kirppis, missä oli pakko pyörähtää. Jotenkin aina ajaudun sinne lasiesineiden luokse, mutta tällä kerralla oli onni, että tajusin käydä muutkin mestat läpi, sillä yhdestä välistä löytyi uusi aarre kokoelmaani- skumppalasi! Pentikin hieno punajalkainen lasi ihan loistavalla kahden euron hinnalla. En meinannut uskoa silmiäni, kun olin niin onnesta soikeana, sillä en ole pitkään aikaan löytänyt yhtään erikoista skumppalasia. Kohta mun täytyy todellakin laajentaa kokoelmaa myös viinilaseihin. Laveampaan speksiin sopivia laseja olisi löytynyt heti vaikka kuinka monta. Ehkei keräilemisen tule ollakaan liian helppoa?
No, otin lasista kuvan, mihin lisäksi sijoitin muutaman muun esteettisen esineen; Marimekon Unikkokuosisen kahvipurkin sekä Eero Aarnion suunnitteleman kastelukannun. Tuo limenvihreä kaunistus oli aivan pakko hankkia limenvihreällä kaudellani. Se alkoi siitä kun ostin kokonaiset 2,5 m Marimekon limen väristä Sitrus-kangasta mistä tein keittiöön kapan. Se lienee edelleen kallein verhokangas mitä olen ostanut, ja sen vuoksi ostin sitä todella sniidusti. Kappa on vain hieman ikkunaa leveämpi, eli tangossa se on ihan suorana, eikä aaltoile tai ole laskoksilla kuten verhot yleensä. Mutta siitä lähti lime kausi, milloin tulin hankkineeksi limenvihreän tiskiharjan, tiskirätin, keittiöpyyhkeet, kukkaruukun, yhden metallipurkkin, kaitaliina ja mahdollisesti joitain muita limen värisiä esineitä. Ai että lähtee välillä lapasesta... Mutta kuvassa on myös 12 vuotta vanha Moccamaster. Laatu kestää!
Marimekkolla on mun mielestä vaan yleisesti ottaen kauniita kuoseja. Ei kaikki heidän kuosit ole mun makuun, mutta yllättävän monet. Jotkut väriyhdistelmät kieltämättä vähän on ristiriidassa makuni kanssa, mutta tarvitseeko hankkia aniliininpunaisen ja tummanvirheän väristä tasaraitapaitaa? Ei mulla ole paljoa Marimekkojuttuja verhon ja kahvipurkin lisäksi, yks kesäkassi, muutama meikkipussi (harmaa-valkoinen), hiirimatto (sininen unikko) ja pari pientä kukkaroa. Mulla oli musta Marilaukku, mutta sen päälle kaatui jotain ja se haalistui pesussa, joten heitin sen pois. Se kyllä edelleenkin harmittaa, mutta toisaalta olen hieman ylpeä itsestäni pystyessäni luopumaan jostain. Toisaalta jos se vuosien jälkeenkin harmittaa, niin ehkä en ole ihan pystynyt luopumaan siitä- ainakaan henkisesti.
Pidän kauniista asioista ja esineistä. Ja vaikka kaikilla on hirveästi Arabiaa, Marimekkoa, Finnalysonia, Hackmania, Fiskarsia ja muita suomalaisia tuotteita nurkat täynnä, niin silti mun tekee mieli sijoittaa suomalaisten suunnittelemiin tuotteisiin. Koska ne ovat suomalaisia! Pääsääntöisesti ne ovat hyviä ja laadukkaita tuotteita, hieman kalliimpia ehkä, mutta kuitenkin suomalaisia. Ei enää nykyään välttämättä Suomessa tehtyjä, mistä tulee piiiitkä miinus, mutta en voisi ikinä kuvitella esimerkiksi ostavani muita kuin Fiskarsin saksia, koska ne vaan sopii käteen, ne saa teroitettua ja niitä on saatavana ihanissa väreissä. Meillä ei ole ollut, eikä meidän huusholliin tule muun valmistajan saksia. Piste.
Ja mun "liinavaate ja lakana"-perversio on vienyt mut siihen pisteeseen, että en osta mitään Anno-pussilakanoita. Jos ei ole Finnlaysonia, Pentikiä tai Luhtaa, niin kauppaan jäävät. Oikeasti ostin Citymarketista vuosia sitten, 50% alennuksessa kun olivat- Casa-merkkisiä eläinkuosisia lakanoita 10 € per setti. Neljällä kympillä 4 pussilakana ja tyynyliina- settiä; aikuisten sänkyyn tiikeriä, pojille seepraa ja pantteria. En ole ikinä nähnyt mitään niin huonolaatuista; kangas oli järkyttävän huonolaatuista puuvillaa; siinä oli pieniä reikiä, kuteet oli ihan vinot ja kangas oli joistain paikoista paljon ohuempi. Puhumattakaan saumoista, mitkä oli niin kierot, että hyvää päivää. Tyynyliinojen piti olla 50 x 60 cm, mutta se oli ihan neliö, ehkä 55x 55 cm. Jostain kaivoin merkin valmistajan L-Group, mille kuuluu Luhta, Torstai, Icepeak, Your Face etc. No heille pistin meiliä, että vaikka tuotteet olivat puoleen hintaan, niin silti minua jurppi niiden käsittämättömän surkea laatu. Hyvityksenä lähettivät minulle saman tuotemerkin tuplasti kalliimpia puuvillasatiinisia pussilakanasettejä, neljä samanlaista harmaata. Laatu oli parempi, mutta niidenkin tyynyliinat jouduin ompelemaan uusiksi, koska meidän tyynyt eivät edelleenkään ole neliöitä. Ei kyl ihan vakuuttanut!
Ei pidä ostaa halvalla, mutta eihän kaikkia suomalaisia merkkejä todellakaan valmisteta Suomessa. Vähän mietityttää Arabiat ja Marimekon mukit, missä laatu ei välttämättä ole tasainen, mutta hinta on sama kuin Suomessa valmistettujen astioiden. Ainakin lasitus on ollut työpaikan kahvilan Marimekkomukeissa ihan surkea. Eli kuka käärii rahat? Ostaisin mielelläni Vallilan ja Nansonkin tuotteita, mutta onhan niiden hinnat ihan järisyttävät. Mun varat ei yksin riitä pitämään Suomalaisten tuotteiden valmistusta Suomessa. Täytyy käydä laittamassa lotto vetämään...
Mihinkään ei voi näköjään luottaa- yhtenä päivänä sanotaan että yskä lähtee yskimällä, ja kun tänään kävin lekurissa, sekään ei enää pidä paikkaansa! Luulin jo tervehtyneeni, menin tiistaina jumppaan ja keskiviikkona oli kurkku järkyttävän kipeä, ääni kuulosti kun olisin vetänyt pullollisen viskiä, kauhea nuha kuin kraana olisi auki ja yskä tuntui siltä että kylkiluut napsahtaa poikki hetkenä minä hyvänsä, ja pissat tulee lähes pöksyyn kun yskän puuska iskee. Ja mulle ei yleensä tule yskä, mutta nyt keuhkot tuntuu repeävän. Sain inhalaattorin, mitä astmaatikot käyttävät. Sekä nenäsumutetta, kolmioyskänlääkettä ja, onneks tajusin pyytää, kuusisataista Buranaa. Ihan tyhmää ettei sitä saa ilman reseptiä, nelisatanen on aivan turhaa. No nyt mulla pitäis olla kunnon tropit kuntoutumiseen.
Vähän tämä sairastaminen alkaa jo rassata, mitään ei oikein jaksa tehdä, ei edes sairastaa. Kuka nyt jumaliste jaksaa viikkotolkulla maata sängyssä? En oikein jaksa edes lukea, Hesarin lukaisen, mutta kirjaa en jaksa avata, tietsikkaa en saa auki, eikä puikotkaan oikein pysy kädessä, kun ei itse pysy pystyasennossa. Yhden puseron sain väkerrettyä loppuun, lopultakin. Jonain päivänä tein kaksi kerrosta, kun enempään en pystynyt. Mutta siitä tuli ihan jännä, vaikka tein sen "omasta päästä". Raglanhihat on vähän vaikeat ilman ohjetta, mutta hyvä siitä tuli, vaikka kaulus tuntui aluksi liian laajalta.
Sain tiistaina haettua autoni korjaamolta, ja todistukseksi tehdyistä töistä sain erittelyn ja tiedoksi laskun- lähes kymppitonni! Uskomattoman paljon voi tulla damagea hiljaisessa vauhdissa. Luojan kiitos on vakuutukset, enkä ollut syypää kolariin. Olivat jopa pesseet auton sisältä ja ulkoa, kuten lupasivat. En ole pahemmin ehtinyt autoilla sairastamisen vuoksi, mutta se vähän mitä olen douppaamisen ansiosta päässyt sillä liikkeelle, on tuntunut ihanalta. Se on niin ihanan hiljainen, ei haise dieselille eikä vaihdekeppiä tarvitse heilutella jatkuvasti sekä jalkatilaa on riittävästi, kun on vain kaksi poljinta. Myönnän että olen ihan poispilattu, kamalan materialistinen ja epäekologinen porvaripaskiainen.
Pää lienee niin täynnä räkää, ettei oikein saa mitään rutistettua ulos itsestä. Kun odottelin koneen avautumista, mielessä laukkasi useita ajatuksia, mutta nyt ne ovat kadonneet jonnekin. Ehkäpä keskityn yleleaksiin ja uutisvuotoon. Katsoin äsken metsän tarinan ja se oli ihana! Mä tunnistin melkein kaikki linnut, vaikkei niiden nimiä edes mainittu. Ja jokin aika sitten olin ihan varma etten ikinä opi lintulajeja. Kyllä vanha koirakin näköjään oppii uusia lajeja, eikun temppuja!
En kyl ymmärrä minne hiihtolomaviikko katosi. Kävin hiihtämässä kerran järven jäällä ja senkin tein vasta sunnuntaina. Enempään en pystynyt, koska jotenkin olen edelleen pikkasen heikossa hapessa. Keli oli sunnuntaina mitä mahtavin; aurinko paistoi matalalta ja lumi lisäsi sen voimaa, muutama pakkasaste, ei tuullut. Sukset olivat olleet ulkona edellisestä talvesta, ja voiteena oli hämähäkinseittiä ja siitepölyä- ihan hyvin toimi tasaisella. Joissain kohdissa jään päälle oli päässyt vettä ja se teki jännän höttöpatjan jään pinnalle, mikä tarttui suksen pohjaan ja antoi haastetta. Paikoitellen tuli kokeiltua lähes vesihiihtoa.
Tein yhden lenkin latua itselleni, minkä kiersin kolme kertaa. Pidempää lenkkiä en uskaltanut lähteä kiertämään, jos kunto olisikin tehnyt tenän. Siitäpaitsi joutsenperhe oli leiriytynyt jäälle, enkä todellakaan ala heitä häiritsemään. Lenkin pituutta on mahdoton arvioida järvellä, veikkaisin max puolta kilsaa. Eli huikea saldo hiihtoa tänä talvena- 1,5 km.
Hiihtolomahan meni meidän osalta vähän mönkään, kun nuorempi poika otti perjantaina flunssavuoron. Isäntä kävi kaksi kertaa lekurissa karmean yskän ja kurkkukivun takia, ja minä vein pojan lekuriin kurkku- ja korvakivun takia- diagnoosi oli molemmille ärjy nuhakuume, ei angiinaa tai korvatulehdusta. Tauti saapui inttipojan mukana ja kiersi meidät kaikki. Mökille pääsimme vasta keskiviikkona. Onneksi mieheni jaksoi ja pystyi laittamaan vedet kuntoon, kun kovilla pakkasilla jokin läpivirtaussähkölaite aiheutti oikosulun, sähköt katkesi ja pakkanen pääsi rikkomaan hanan tai sulun tai jotain. Tämän takia sekä saunan että meidän mökin vedet olivat poikki. Kun on tottunut että vettä tulee hanasta, vedettömänä ollaan kuin kalat kuivalla maalla- kaikki on hiton hankalaa. Toki ennenkin pärjättiin ilman juoksevaa vettä, mutta kun tilaa on vähän ja homma perustuu siihen että hanasta saa vettä, ei keittiöön mahdu ylimääräisiä ämpäreitä tai kanistereita juomavedelle ja käsienpesulle- tiskaamisesta puhumattakaan. Kun sauna uudistettiin viime kesänä perusteellisesti, siellä ei ole mitään missä lämmittää vettä, ja saunominen ilman lämmintä vettä on haastavaa. Nyt kaikki on kuten ennen oikosulkuja, ja oikeastaan vieläkin paremmin. Meilläkin on mökissä pieni boileri ja hanasta tulee kuumaa vettä haalean sijaan. Olipa onni että läpivirtauslämmitin meni rikki- heh!
Ihana työkaveripariskunta järjesti perjantaina tanhut eli kotibileet. Kävimme porukalla hakemassa A-butiikista juomia, ja ruoaksi tilasimme pizzataxista pizzat! Aivan mahtava idea kun kenenkään ei tarvinnut stressata ruoan ostamisesta tai laittamisesta. Sitäpaitsi pizza oli hiton hyvää. Emäntä, ja yksi vieraskin, olivat leiponeet ihania suklaisia brownie-tyylisiä leipomuksia jälkkäriksi, joten jouduimme venymään lähes ylensyöntiin, kun tarjolla oli myös jäätelöä kastikkeiden, pätkisten, vaahtokarkkien ja keksien kera. Lisäksi todistin tanhuamista, kun nuoruudessa tanhua harrastaneet tytöt intoutuivat muistelemaan tanhuaskelia ja kuvioita saaden muutkin mukaan kokeilemaan. Youtuesta tanhumusaa ja typyt vetivät hienot esitykset keittiössä. Sain vakuuttavaa materiaalia myös videon muodossa, mistä voisi tuunata mahtavan ohjelmanumeron tuleviin kinkereihin. Mikähän olisi seuraava teema?
Heti kun aioin olla välittämästä flunssan satunnaisista oireista, se iski. Tiistaiaamuna menin koiran kanssa aamulenkille, ja ihmettelin kun melkein hengästyin kävelemisestä. Yleensä ottaa pannuun jos hurtta vetää, mutta nyt ei haitannut yhtään, en varmaan olisi itse jaksanut kävellä kotiin asti.
Matkalta löysin tällaisen ihanan lumikissan, ja mun oli ihan pakko näpätä kuva. Kisun masuun oli koira kivasti pissinyt, ja tietenkin Pongo yritti samaa, mutta n antanut. Kisu oli niin söpö, sillä oli lehdistä tehdyt silmät, risuviikset ja häntäkin, mikä ei oikein kuvassa näy. Ensin kylläkin luulin että eläin on kettu, mutta kallistuin kuitenkin kissaan. Kun raahauduin himaan, oli pakko mitata kuume- olihan sitä 38, 8 astetta. Olin ihan rikki ja vasta tänään perjantaina olen enemmän elossa, toipilas edelleen, lämpöä on edelleen, kurkku käheä ja yskittää. Tätähän mä pelkäsin, kun kaikki muut perheenjäsenet ovat sairastuneet. Mieheni on ollut koko viikon poissa töistä, joten se on todella sairas. Kävi kyl lekurissa kaikissa testeissä, ja se on kuulemma terve kuin pukki. Herranisä, miten huonona se olis jos sairastuisi? Siis ei ollut mitään selkeää, ei influenssaa, angiinaa tai muuta testeistä selviävää, eli vain normaali nuhakuume. Sitkeä ja ärsyttävä- etenkin yskä. Joskus mieskin! Nyt sit on köhitty, paleltu ja hikoiltu ympäri kämppää; lähes koko viikko.
Perjantaina oli ihan pakko mennä kauppaan, kun jääkappi oli lähes tyhjä. Haahuilin kaupassa Buranalla ja Finrexinillä doupattuna. Jos en olis kirjoittanut kauppalistaa (ja ottanut sitä mukaan), ostoksista ei olis tullut mitään. Melkein hirvitti autolla ajaminen kaikissa aineissa- heh. Varmaan siitä johtuen mukaani tarttui (yllätys) pari nippua tulppaaneja, tarjouksesta (2 x 7 kpl-nippu= 5€). Oli kyllä niin surkeat kukat, että en enää osta kukkia kitymarketista, alehintakin oli ryöväys. Jouduin leikkelemään kukat ja asettelin ne pienessä kuumehöyryssä neliskanttiseen vaasiin. Katsotaan mitä siitä tulee, jos aukeavat ollenkaan. No, voi olla että mun aistit eivät olleet tarkimmillaan valintaa tehdessä...
Lauantaina piti herätä suht ajoissa, viedä hurttis ulos, laittautua ihmisten ilmoille ja mennä sotilasvalan vannomistilaisuuteen. Nuorempi poitsu jäi kotiin, koska nyt hänelle nousi kuumetta. Oli kyllä paljon patsastelua ulkosalla, ja vaikka yritin laittaa kerroksittain vaatetusta, mutta siellä satoi vettä, lunta ja melkein jäätäkin, mikä tekee pukeutumisesta suhteellisen haastavaa. Hanskat oli pian ihan märät, ja jalat jäässä. Luojan kiitos ei ollut pakkasta! Vaihtoehto oli, että olisin katsonut valan ja päässyt appivanhempien kyydissä aikaisemmin kotiin. Mutta kun oltiin reilusti yli puolen välin, niin päätin jäädä syömään hernaria, ja odottelin kunnes poika pääsi vapaalle ja poistuimme omalla porukalla kotiin. Eihän siinä touhussa katsojan kannalta ollut mitään järkeä, kun jannuja on niin pirukseen ja kaikki vielä näyttävät ihan samalta. Puheenpitäjäkin (varmaan joku hirveän korkea-arvoinen sotilas?) vitsaili, että kyllä te löydätte oman poikanne sieltä; hänellä on maastopuku ja musta hattu. Hah hah! No, nyt sekin on nähty, vaikka olin odottanut näytöksiä, Hornettien ylilentoa ja enemmän marsseja jsekä sulkeisia polkupyörillä tai suksilla- jotain actionia. Nyt varasotkun aulassa oli näytillä aseita, kertasinkoja ja isompiakin sinkoja. Yksi solttu esitteli sitä isompaa sinkoa ja mainitsi että sillä ampuminen maksaa 2000€ ja minä kysyin että käykö sille kortti. Vähän se ihmetteli, että mikä kortti, kunnes ymmärsi mun ilmeisen huonon vitsin. Ihmeen huumorintajutonta porukkaa...
Meidän makkarin telkkari on tiensä päässä, sillä DNA teki jonkin päivityksen eikä telkkari enää näytä kuin Ylen kanavat. Ilmeisesti meidän täytyy investoida uuteen telkkariin, kun ainoa väline millä voi tallentaa ohjelmia on nyt rikki. Onneksi lauantaina katson vain ja ainoastaan Yleä, eli Shetlandin, Yleleaksin, Uutisvuodon ja Banksin. Ja kun kirjoitin tämän julki, huomaan kuinka tylsältä mun elämä vaikuttaa kun lauantain kohokohta on Ylen ohjelmat ja lasi viiniä. Mä oon niin keski-ikäinen. Onneksi ens perjantaina on rakkaan ystävän kotibileet, mitä odotan ihan valtavasti. Siellä on aina ollut niin ihanaa; loistavaa porukkaa, mahtavaa ruokaa (ja juomaa) sekä hyvä meininki ja rento fiilis. Enkä todellakaan laula Singstaria!!!
Ta daa- löysin Alkosta tällaisen kauniin pullon, vaikka olen uskotellut etten osta mitään kauniin pullon takia. Ovat näköjään osanneet yhdistää mauttomuuteen mun heikkoudet, eli vaalenpunaisen ja kuivan Cavan, mitä en voinut vastustaa. Tarjoilin juomaa miehelleni kylläkin jo lauantaina, mutta se oli tarkoitettu Ystävänpäiväksi. Väriteemaan kuului myös rakas Villeroy&Bosch-skumppalasi, ja oli pakko napata oikein kuva. Pitäisi keksiä jokin nätimpi tausta kuvien ottamiseen esineistä, asetelmista tai näistä mahtavista "installaatioista". Jotenkaan toi keittiönpöytä ja ikkunaheijastukset hälventää eteeristä tunnelmaa, kun taustalla näkyy kuvan ottaja ja/tai kauhea kaaos keittiön tasoilla. Pitää ostaa valkoinen A1-kokoinen (ei Audi, vaan) pahviarkki, minkä voi laittaa taustalle ja muuttaa värikkäällä valolla taustan teemaan sopivaksi ja sitä korostavaksi. No en ehkä kuitenkaan...
Ihanaa kun olen nähnyt ystäviä, eilen näin piiiitkästä aikaa ystävää kahvien merkeissä Jumbossa, ja tänään menen syömään lounasta Kaareen ja perjantaina Selloon. Viime viikollakin olin Kaaressa erityisen rakkaan ystävän kanssa, työkaveri, mutta myös rakas ystävä. Näköjään notkun Kaaressa harva se päivä, ja olen monesti törmännyt jumppaopeenkin siellä. Kirkkaan oranssi tukka loistaa kauas, mitä ei olla huomaamatta. Piristystä päivään saa niin monella tavalla, ja ihanien ihmisten näkeminen vaan on ihan parasta.
Eilen lähettelin ystäville ja sukulaisille ystävänpäiväntoivotustekstareita tulppanikuvan kera, ja kaikilta tuli paluuviesti. Paitsi yhden viestin unohdin lähettää, siis painaa send-namiskaa- noloa. Päivä sinne tai tänne, kaipa ne toivotukset kelpaavat pahoittelun ja selityksen kera. Olen monesti kirjoittanut viestin ja unohtanut lähettää sen, ja löytänyt aloitetun viestin paljon myöhemmin. Toivottavasti mitään tärkeää ei ole jäänyt sanomatta tai vastaanottaja jäänyt odottamaan kommenttia. Minä ja tekniikka ei aina ihan sovi yksiin, voihan se olla myös jokin keskittymiskykyyn liittyvä probleemi. Tekevälle sattuu!
Kotona on ollut flunssakausi, kaikki muut ovat olleet kunnolla kipeitä, ja mulla vaan junnaa eikä iske. Ajattelin nyt vaan unohtaa flunssan, aion mennä ja viipottaa, jospa pääsen sitä karkuun. Keittelin jokin aika inkivääriteetä ja join sitä litratolkulla hunajan kanssa, mutta en huomannut sillä suurempia limaa poistavia vaikutuksia, vaikka vähän uskottelin itselleni sen niin tekevän. Toisaalta kullekin toimii eri tropit tai keinot, jos toimii. Yllättävän moni "lääke" on plasebo. Kälyni sanoo jopa hydrokortisoni-voidetta lumelääkkeeksi. Kurkkupastillit ja yskänlääkkeet toimivat jos niiden haluaa toimivan. Haluan uskoa että suklaa auttaa vaivaan kuin vaivaan. Siitähän tehdään jatkuvasti tutkimuksia (kuka ne rahoittaa- Fazer, Marabou?) milloin se alentaa stressiä, milloin kolesterolia ja masennusta. Lindtin suklaatäytemunia saa syödä pääsiäisen aikoihin, mutta jouduin jo nviikonloppuna kokeilemaan niitä missä on keltainen ja oranssi folio- ihan pikkasen vaan, ai miten on hyviä, vasta kolme on syöty. Ne punakuoriset munat on parhaat ja annan itselleni luvan ostaa yhden pakkauksen vuodessa. Onneksi en yleensä ihan kaikkia syö itse. Olenkin alkanut piilottamaan niitä herkkuja, mitä en halua muiden löytävän. Olipa mahtavaa löytää pussillinen karkkia helmikuussa, minkä olin ostanut jouluksi- huono muisti yhdistettynä kaappien siivoamiseen palkitsee joskus!!
Miten herkut hyppäs mieleen- siitä puhe mistä puute! Vähän mietin että olisin tehnyt Red Velvet kakkua ystävänpäiväksi, mutta en saanut aikaiseksi. Ehkäpä yllätän itseni vielä jokin päivä. Muistaakseni mulla on jopa punaista elintarvikejauhetta, millä kakun voisi värjätä. Ostin sen joskus piparkakkujen koristeluun, mutta se haalistui todella nopeasti. Ehkä se toimisi kakussa paremmin. Muistelin että kakkuun olisi laitettua punajuurta, mikä vähän kiehtoi ja kummastutti, mutta onhan porkkanakakussakin porkkanaa, miksei punajuurtakin voisi käyttää. Ohjeeseen tulee myös etikkaa, joten etikkapunajuuret voisi olla eksoottinen ainesosa. Siihen tarvitaan myös Buttermilkiä, mikä on kuulemma piimää. Kun näen tänään J:n, on pakko kysyä, kun hän on asunut jenkeissä, leipoo paljon ja käyttää vielä jenkkiohjeitakin. Taidan hankkia ensi viikonlopuksi aineet ja teen kakun sotilasvalan vannomisen kunniaksi. Ilmeisesti joudun patsastelemaan varuskunnassa taas puoli päivää paraateja, näytöksiä ja kaikkiea isänmaallista seuraten. Voisinkohan pyytää miestäni streemaamaan valan vannomisen, ettei tarvitsisi mennä sinne? Ai kamalaa, mä oon niin huono äiti! Mieluummin leipoisin himassa kakkua. Osaisikohan poikani arvostaa sitä?
