Ta daa- löysin Alkosta tällaisen kauniin pullon, vaikka olen uskotellut etten osta mitään kauniin pullon takia. Ovat näköjään osanneet yhdistää mauttomuuteen mun heikkoudet, eli vaalenpunaisen ja kuivan Cavan, mitä en voinut vastustaa. Tarjoilin juomaa miehelleni kylläkin jo lauantaina, mutta se oli tarkoitettu Ystävänpäiväksi. Väriteemaan kuului myös rakas Villeroy&Bosch-skumppalasi, ja oli pakko napata oikein kuva. Pitäisi keksiä jokin nätimpi tausta kuvien ottamiseen esineistä, asetelmista tai näistä mahtavista "installaatioista". Jotenkaan toi keittiönpöytä ja ikkunaheijastukset hälventää eteeristä tunnelmaa, kun taustalla näkyy kuvan ottaja ja/tai kauhea kaaos keittiön tasoilla. Pitää ostaa valkoinen A1-kokoinen (ei Audi, vaan) pahviarkki, minkä voi laittaa taustalle ja muuttaa värikkäällä valolla taustan teemaan sopivaksi ja sitä korostavaksi. No en ehkä kuitenkaan...
Ihanaa kun olen nähnyt ystäviä, eilen näin piiiitkästä aikaa ystävää kahvien merkeissä Jumbossa, ja tänään menen syömään lounasta Kaareen ja perjantaina Selloon. Viime viikollakin olin Kaaressa erityisen rakkaan ystävän kanssa, työkaveri, mutta myös rakas ystävä. Näköjään notkun Kaaressa harva se päivä, ja olen monesti törmännyt jumppaopeenkin siellä. Kirkkaan oranssi tukka loistaa kauas, mitä ei olla huomaamatta. Piristystä päivään saa niin monella tavalla, ja ihanien ihmisten näkeminen vaan on ihan parasta.
Eilen lähettelin ystäville ja sukulaisille ystävänpäiväntoivotustekstareita tulppanikuvan kera, ja kaikilta tuli paluuviesti. Paitsi yhden viestin unohdin lähettää, siis painaa send-namiskaa- noloa. Päivä sinne tai tänne, kaipa ne toivotukset kelpaavat pahoittelun ja selityksen kera. Olen monesti kirjoittanut viestin ja unohtanut lähettää sen, ja löytänyt aloitetun viestin paljon myöhemmin. Toivottavasti mitään tärkeää ei ole jäänyt sanomatta tai vastaanottaja jäänyt odottamaan kommenttia. Minä ja tekniikka ei aina ihan sovi yksiin, voihan se olla myös jokin keskittymiskykyyn liittyvä probleemi. Tekevälle sattuu!
Kotona on ollut flunssakausi, kaikki muut ovat olleet kunnolla kipeitä, ja mulla vaan junnaa eikä iske. Ajattelin nyt vaan unohtaa flunssan, aion mennä ja viipottaa, jospa pääsen sitä karkuun. Keittelin jokin aika inkivääriteetä ja join sitä litratolkulla hunajan kanssa, mutta en huomannut sillä suurempia limaa poistavia vaikutuksia, vaikka vähän uskottelin itselleni sen niin tekevän. Toisaalta kullekin toimii eri tropit tai keinot, jos toimii. Yllättävän moni "lääke" on plasebo. Kälyni sanoo jopa hydrokortisoni-voidetta lumelääkkeeksi. Kurkkupastillit ja yskänlääkkeet toimivat jos niiden haluaa toimivan. Haluan uskoa että suklaa auttaa vaivaan kuin vaivaan. Siitähän tehdään jatkuvasti tutkimuksia (kuka ne rahoittaa- Fazer, Marabou?) milloin se alentaa stressiä, milloin kolesterolia ja masennusta. Lindtin suklaatäytemunia saa syödä pääsiäisen aikoihin, mutta jouduin jo nviikonloppuna kokeilemaan niitä missä on keltainen ja oranssi folio- ihan pikkasen vaan, ai miten on hyviä, vasta kolme on syöty. Ne punakuoriset munat on parhaat ja annan itselleni luvan ostaa yhden pakkauksen vuodessa. Onneksi en yleensä ihan kaikkia syö itse. Olenkin alkanut piilottamaan niitä herkkuja, mitä en halua muiden löytävän. Olipa mahtavaa löytää pussillinen karkkia helmikuussa, minkä olin ostanut jouluksi- huono muisti yhdistettynä kaappien siivoamiseen palkitsee joskus!!
Miten herkut hyppäs mieleen- siitä puhe mistä puute! Vähän mietin että olisin tehnyt Red Velvet kakkua ystävänpäiväksi, mutta en saanut aikaiseksi. Ehkäpä yllätän itseni vielä jokin päivä. Muistaakseni mulla on jopa punaista elintarvikejauhetta, millä kakun voisi värjätä. Ostin sen joskus piparkakkujen koristeluun, mutta se haalistui todella nopeasti. Ehkä se toimisi kakussa paremmin. Muistelin että kakkuun olisi laitettua punajuurta, mikä vähän kiehtoi ja kummastutti, mutta onhan porkkanakakussakin porkkanaa, miksei punajuurtakin voisi käyttää. Ohjeeseen tulee myös etikkaa, joten etikkapunajuuret voisi olla eksoottinen ainesosa. Siihen tarvitaan myös Buttermilkiä, mikä on kuulemma piimää. Kun näen tänään J:n, on pakko kysyä, kun hän on asunut jenkeissä, leipoo paljon ja käyttää vielä jenkkiohjeitakin. Taidan hankkia ensi viikonlopuksi aineet ja teen kakun sotilasvalan vannomisen kunniaksi. Ilmeisesti joudun patsastelemaan varuskunnassa taas puoli päivää paraateja, näytöksiä ja kaikkiea isänmaallista seuraten. Voisinkohan pyytää miestäni streemaamaan valan vannomisen, ettei tarvitsisi mennä sinne? Ai kamalaa, mä oon niin huono äiti! Mieluummin leipoisin himassa kakkua. Osaisikohan poikani arvostaa sitä?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti