Himassa ollaan, mikä tarkoitti että vessan ja kylppärin siivoamisen lisäksi ajattelin ilahduttaa perhettä keittämällä riisipuuroa- täysmaitoon. Myönnettävä on että olinse parempaa kuin kevytmaitoon keitetty. Toisaalta se ei ollenkaan sovi tän hetkiseen keventämisteemaan. En tietenkään ole tehnyt mitään lupauksia vaan ihan miehen seurassa yritän järkevöittää syömistä ja juomista. Molemmat vaan läks lapasesta tässä joulun tienoilla. Siis juominen oli turhaa viinin lipittämistä, eikä mitään perseet olalle meininkiä, mutta skumppaa esim. tuli juotua ihan liikaa. Vaikka pääsääntöisesti skumppaan pitäisi olla aina syytä, niin suoraan sanoen sekin kärsii inflaation liioiteltuna, ja liioittelu on pari kolme kertaa viikossa muutama lasillinen (joulu ja uusi vuosi sekä ilmainen pullo Teatteri ravintelissa, minkä siis voitin yhdessä leikkimielisessä kilpailussa vip-tilaisuudessa. Mutta ei sitä nyt kestänyt kauaa. Joten nyt on parempi olla hetki kokonaan ilman, niin sitäkin osaa taas arvostaa.
Olen skarpannut kovasti saavuttaakseni positiivisen fiiliksen ja hyvän, keveämmän olon. Tarkoittaa jumppaamista, ruoka-annosten rajoittamista ja juomattomuutta. Eipä olo ole kovin paljoa muuttunut, ehkä olen hieman virkeämpi. Ja sehän kaikessa on tärkeintä, että yritän pysyä kohtuudessa kun olen on-off ihminen kaikessa. Ihan oikeesti mulla lähtee kaikki lapasesta jos on lähteäkseen. Siis hyvässä ja pahassa. Pitäis vaan löytää se keskitie ja pysyä siinä. Ei tarvitse rääkätä itseään, mutta ei maata sängyssäkään. Jotenkin vaan mä innostun jostain ja sit teen sitä täysillä. Ihan maanisesti. En ole bipolaarinen, vaikka niitä piirteitä mulla on. Sen takia sit masennun välillä, en tietenkään syvästi kovin usein, mutta silleen hetkittäin. Eli olen tosi hyvällä tuulella ja energinen, saan paljon aikaiseksi ja innostun asioista. Olen myös luova ja haluan sisustaa tai somistaa kotia tai mökkiä. Ja sit jostain syystä tulee se matalapaine, ja kaikki tuntuu vaikealta; henkisesti ja fyysisesti. Mikään ei hotsita, mikään ei tunnu miltään jas yleisvire on apaattinen. Silloin tuntuu että ruoka ja juoma nousee esiin. Siis normaalia enemmän. Sit kun vaatteet kiristää eikä varpaankynsiä saa leikattua kunnolla kun vatsa on tiellä (tuskin kädet kutistuu), alkaa todella jurppia. Sit ei tee mielä mennä minnekään, nähdä ketään, haluaa vain möllöttää himassa tai mökillä. Ja sit ottaa lasillisen viiniä ja sipsejä. Ja sitä tulee ikävä fiilis ja taas kierre on valmis. Sitä siismpoitää välttää- varpaankynsien leikkaamista!
Olen käynyt kolme kertaa psykoterapiassa- 110€ kerta! Juu, se todellakin on investointi itseen, hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Terapia ennaltaehkäisee merkittävästi masennuksen uusiutumista. Jotenkin se ehkä auttaa muokkaamaan ajatuskuvioita, ettei ne lähde siihen kierteeseen, mihin kynsien leikkuu johtaa. Mut hiton kalliiksi tulis ostaa jatkuvasti uusia kenkiä. Kumpikohan oikeasti olisi kalliimpaa pitkällä aikavälillä? Mä kokeilen nyt terapiaa...
Se on ollut yllättävän helppoa, paitsi sdiinä vaiheessa kun joutuu maksamaan. Ehkä tuntemattomalle puhuminen on helppoa, mutta entäs jos terapeutti tuleekin tutuksi? No, eihän me hänestä puhuta, ja todellakaan hän ei pahemmin kerro itsestään. Oikein kiva tyyppi ja toistaiseksi ollaan nähty noin kolmen viikon välein. Hän ymmärtää että kun itse maksaa terapian, niin hinta voi olla rajoite. Mutta toistaiseksi mä olen tyytyväinen. Pitäis vaan lukea yksi kirja, jotta sitä voisi käyttää hyväksi istuntojen välillä ja ehkä tehdä harjoituksia. Mut nyt mä katson yhden sarjan kaden päätösjakson, jotta olen mieheni kanssa samassa kohdassa ja pääsemme jatkaaan seuraavaa kautta. Netflix on ihana, mutta vähän koukuttava!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti