Kasvimaan mylläämistä

Tuntuupa takajaloissa ja takamuksessa kun olen kaksi päivää pyllistellyt kasvimaalla, eli rikkaruohomättäässä. Revin neljä kottikärryllistä leskenlehtiä, ohdakkeita, nurmitatarta, heinää ja muita rikkakasveja multakasasta, mikä oli jäänyt viimekesältä vaiheeseen, eli odottamaan inspiraatiota. Mieheni teki minulle kaivinkoneella hienon multapenkin, mihin siirsin viime kesänä muutaman mustaherukkapensaan ja siihen jäi varaus, mille piti keksiä jotain hyvää käyttöä. Viereisessä penkissä on anopilta saatuja vadelmapensaita, mitkä tuotti hyvän sadon viime kesänä. Kitkin rikkaruohot ja siirtelin karanneita taimia takaisin  ruotuun. Yhtäkkiä tajusin, että herneille ei ole tilaa istutuslaatikoissa ja keksin sijoittaa ne tähän penkkiin!

Kävin ostamassa herneitä Tokmannilta ja pistelin ne multiin. Laitoin merkiksi tikkuja, jotta tiedän mihin tökkään tukikepit, mitkä hankin ensi viikolla, samalla kun yritän löytää tervattua narua. Ajattelin ensin käyttäväni raudoitusverkkoa tukina, mutta päätinkin panostaa kukkakeppeihin ja naruihin. Niistä saa muokattua herneille sopivat tuet sitä mukaa kun ne kasvavat. Tuskin maltan odottaa satoa!

Pongokin on kovasti ollut mukana puutarhuroinnissa, lähinnä ehkä suunnittelussa. Sääli etten tajunnut ottaa "hurttanomista" kuvaa; anopin koira Minnie on ihan mahdottoman innokas avustava rikkaruohojen (ja hyötykasvienkin) repijä. Sen suurin intohimo on todellakin puutarhanhoito- se vie voiton jopa pallon noutamisesta. Heti kun joku nyppii rikkaruohoja tai istuttaa jotain, Minnien täytyy päästä mukaan. Se on erinomaisen hyvä kaivamaan juurineen esim. pitkäjuurisia leskenlehtiä, mutta sen kanssa on oltava todella tarkkana ja nopea, että sen kaivuu-urakat eivät mene liian lähelle säästettäviä kasveja. Muutama vadelma otti hittiä, kun en ollut valppaana. Mutta olisitte nähneet, minkä näköinen Minnie on puutarhan hoitamisen jälkeen; sen koko kuono on mullassa ja tuntuu oikein pahalta kun se roikuttaa muutenkin erityisen pitkää kieltään ulkona, mikä on myös aivan mustana mullasta. Välillä on pakko pitää pallotauko ja heittää pallo veteen, jotta se saa huuhdottua suunsa. Usch!

Istutin tuoksuherneitä ja ruiskaunokkeja toiseen istutuslaatikkoon, ja toiseen laitoin siemeniä; pinaattia, timjamia, rosmariinia. Basilika on niin hankala, etten edes yritä kasvattaa sitä siemenistä. Kun ostan basilikaruukun, istutan sen laatikkoon käytön jälkeen. Useimmat lähtee kasvamaan, jos kelit sattuu kohdilleen. Ruohosipuli lähti kasvamaan viimevuoden jäänteistä. Sitä onkin ympäri tonttia, sillä olen yrittänyt siirtää sitä paremmille paikoille, mutta se kasvaa edelleen vanhoissakin paikoissa. Onneksi se kuuluu suosikkeihini ja sitä kuluu paljon. Otin muutaman oreganon taimen anopin kasvimaalta, kun jotenkin onnistuin tappamaan omani. Viime viikonloppuna laitoin muutaman valkosipulin kynnen multaan ja ne itää jo! Kohta voin napsia munakkaan päälle yrttejä ja ruohosipulia tai vadelmia jugurtin sekaan. Puhumattakaan oman kuntan mustikoista! 

Viereisessä kuvassa on istutuslaatikot, missä toistaiseksi on vain ruohosipulia ja basilikaruukun jäänteet. Viime kesänä ostin mintun ruukussa ja laitoin sen maahan - ruukkuineen, sillä se leviää kuin rutto. Syksyllä siitä oli tullut mahtava puska ja olisin voinut tehdä monet mojitot. Se ei näköjään talvehtinut ja nyt mietin että pitäisikö hankkia uusi. En ehkä lähde mojito-linjalle, mutta minttuvettä tai minttujääteetä voisin harkita.