Olen varas!

Näin ihanan neulepuseron Espritin kaupassa ja sain siitä idean ottaa heidän designin omiin tarkoituksiini- härskisti kopioin neuleen idean ja värimaailman. Aloin siis innoissani kutoa reikäistä neuletta valkoisen, harmaan ja sinisen eri sävyissä. Mukana on myös hopean väristä lankaa, mikä on kyllä suhteellisen rohkea veto minulta. Silti on ihanaa kun saa vision, vaikkakin sen alkulähde on jostain muualta.

Viereisessä kuvassa on kuva Espritin neuleesta ja omasta aikaansaannoksestani. Mukana on myös aiemmin aloittamani korallin tai unikon punainen neule, mikä sai jäädä odottelemaan uuden inspiraation iskettyä päälle. Kudon molempia silloin kun jaksan, ja varsinkin silloin kun ei huvita lukea tenttiin. Koska olen ahkeroinut tällä viikolla ainakin omasta mielestäni ihan älyttömästi, joten olen saanut edistettyä myös kutomisia. Kummallista miten puikot muuttuvat vetovoimaisemmiksi joissain tilanteissa.

Koen kuitenkin jonkinlaista huonoa omaatuntoa mentyäni plagioimaan jonkun muun suunnittelemaa neuletta. Olenko siis oikeasti varas? Eihän neuleesta tule kuitenkaan täysin samanlainen; lanka on paksumpaa, reiät ovat isommat ja muutenkin kudos on erilainen. Eihän sinisen sävytkään ole samat, joten lopputulos eroaa hyvinkin paljon alkuperäisestä. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun kopioin muiden ideoita. Tarkemmin ajatellen onkohan mitään mitä olisin oikeasti keksinyt itse? Eiköhän kaikkien ideoiden takana ole jonkun muun idea, mistä se oma idea kumpuaa ja lopulta syntyy? Minä ainakin uskon ettei lähes mitään enää voi keksiä- kaikki on jo keksitty!

Eli lopetanko plagioinnin vai lakkaanko vain ajattelemasta asiaa ja jatkan kuten ennenkin. Koulu on herättänyt minussa plagioinnin vastustamisen, koska kaikki mitä kirjoitetaan pitää joko olla referoitua ja alkuperäisen idean keksijä ja lähde mainittava, tai vaihtoehtoisesti kirjoitetun tulee oikeasti olla omaa mietintää. Kaikki kirjoitukset tarkastetaan Urkundilla. Toivottavasti kukaan ei koskaan keksi käsitöiden Urkundia. En uskaltaisi enää ikinä neuloa.