Mökliltä mökille...

Kävin tällä viikolla Uukuniemellä ensimmäistä kertaa äidin sairastumisen jälkeen poikieni ja veljeni kanssa. Rankka reissu; pitkä ajomatka ja paljon erilaisia tunteita- hyviä muistoja vuosien varrelta ja jotenkin huonoja fiiliksiä äidin vuoksi. Tuntuu ikävältä kun hän ei enää pääse nauttimaan rakkaasta mökistään ja lapsuuden maisemista. Savottaa riitti maanantaista torstaihin- leikkasimme nurmikkoa, niitimme heinikkoa, kaadoimme puita ja siivosimme mökkiä. Heitin vanhaa vaatetta ja roinaa pois kolme jätesäkillistä, ja jäljellä olisi vähintään toiset samanlaiset talkoot. Vanhempi poikani kävi siellä toissa kesänä leikkaamassa ruohoa ja huoltamassa paikkoja. Raivaaminen jää minun harteille, mikä on ihan luonnollista tyhjennettyäni äitini asunnonkin.

Kävimme kolme kertaa kahden päivän aikana Kesälahdella ostamassa tarvikkeita: viemäriputki vuotavan tilalle (minä vaihdoin), viikate, veitsenteroitin, veneen perälaudaksi kovalevyä ja muuta tarpeellista. Onneksi sinne on vain 30 km, kun seuraavaan isompaan kaupunkiin olisi 50 km. Edestakaisin sen on 40 km enemmän... Kuitenkin lähikauppa on edelleen, tai oikeastaan taas 12 km päässä. Edellinen kauppa lopetti viime syksynä, mutta kesäksi samoihin tiloihin avasi Pyhäjärven kyläkauppa, joka vaikutti aivan riittävältä kesämökkiläisten ruokatarpeisiin. Kävimme siellä joka päivä ja edesautoimme sen kannattavuutta omalta osaltamme!

Kävimme yhtenä päivänä syömässä uudistuneen Papinniemen leirintäalueen ravintolassa biisoniburgerit! Täytyy sanoa, että olen syönyt huonompiakin burgereita. Liha oli todellakin lähiruokaa, se tulee Niukkalan omalta biisonitilalta. Erinomainen idea, mikä näyttää kelpaavan kesälomalaisille, leirintäalueen asukeille sekä meille "stadilaisille". Toivotaan että jossain vaiheessa tulisi hieman lämpimämpää, että ei heti menisi nurin uuden yrittäjän hieno aikaansaannos. 

Yritimme lähteä jopa vesille äitini moottoriveneellä, mitä ei ole käytetty moneen vuoteen. Vene oli ollut nurin saunan takana, siinä kasvoi erilaista kasvustoa ja perälauta oli lahonnut irti. Lainasimme enoltani ruuvinvääntimen/poran, sahan, popniittipihdit, muutaman popniitin ja ruuvin. Ja niillä vanhempi poikani fiksasi veneen suitsait. Moottori kiinnitettiin veneeseen, mutta sehän ei suostunut toimimaan. Torstaina kun lähdimme kotiin päin, poikani ajoi Kiteelle viemään moottorin korjaukseen ja huoltoon. Kotimatkaan tuli 100 km lisää pituutta. Hän aikoo mennä ensi viikolla muutaman ystävänsä kanssa mökille ja hakee samalla moottorin huollosta.

Mökki sijaitseen lähellä rajaa ja jos siellä aikoo veneillä, pitää olla oleskelulupa rajavyöhykkeellä. Minä täytin hakemuksen jo viime viikolla netissä, eikä siitä ole vielä kuulunut mitään. Katsotaan saako poikani luvan ensi viikolla ja pääsee veneilemään. Minäkin mietin lähteväni käymään Uukuniemellä loppukesästä uudemman kerran. Siellä voisi olla marjoja, omenoita ja sieniä. Syksyllä siellä on todella pimeää iltaisin, kun ulkona ei ole mitään valoja. Uskaltaisinkohan edes mennä huussiin yöllä?

Saunaan voisi vetää sähköt, jolloin myös pihalle ja huussin polulle saisi muutaman ulkovalon. Se tarkoittaisi ainakin sadan metrin matkalta sähköjohdon upottamista puolen metrin syvyyteen. Käsipelillä se olisi melkoinen kaivuu-urakka! Myös puuliiteri pitäisi uusia. Puutavaraa ja peltiä varmaan saisi tilattua sinne kuljetettuna. Se olisi vain tekemistä vaille valmis!

Tulin torstaina Karkkilaan käytyäni kääntymässä kotona pikaisesti. Täällä jatkuu konttimökin rakennusurakka, mikä tarkoittaa ulkopaneelien maalaamista. Kun on paska ja kylmä keli, se on oikeastaan ihan mukavaa hommaa. Ensi viikoksi luvattiin hellettä, joten josko silloin saisin nautiskella lämmöstä?

Siivousta ja taajuusmuuttajia

Koristeomena kukkii vaaleanpunaisena sateessa

Melkoinen keli ollut viime aikoina- vettä on tullut lähes tulvaksi asti, ja huolestuttaa ruukkukukkien puolesta. Luonto kaipaa vettä tietenkin, ja suoraan sanoen, niin meidän kotikin. Koska on ollut ihanat ilmat ja on tullut oltua ulkona, siivoaminen on jäänyt ihan unohduksiin. Tänään siivosin koko kämpän; vessan, kylppärin, keittiön, imuroin ja jopa pesin lattiat. Ohessa vähän viikkailin vaatteita, pyyhkeitä ja vuodevaatteita. Enää puuttuu, että asianosaiset veisi omat vaatteensa kaappiin.

Ja koska siivotessa tulee nälkä, söin salaattia, jonka kylkeen paistoin lohta ja  halloumijuustoa sekä paahdoin pinjansiemeniä. Otin muutaman viipaleen halloumia, mutta kun istahdin kirjoittamaan työurastani entisessä firmassa, tulin jotenkin vahingossa napsineeksi loputkin viipaleet. Ja nyt on ihan järkyttävä jano. Liotin juustoa kyllä vedessä jonkin aikaa, mutta eihän se sitä suolaa kokonaan poista, jos ollenkaan. En edes uskalla ajatella kevyen salaattiannoksen kalorimäärää, suolasta puhumattakaan. Olen juonut ainakin puolitoista litraa vettä- kohta turpoan kuin pallo! OMG!

Innostuin kirjoittamaan ensimmäistä harjoitteluani, ja tajusin että mulla on ihan hirveä ikävä töihin. Haluaisin olla osana uusien tuotteiden valmistuksen varmistamista, ratkaisujen ja prosessien kehittämistä ja mukana tekemässä yhteistyötä ihmisten kanssa. Kirjoittelin taajuusmuuttajasta ja siitä linjasta, missä työskentelin viimeksi. Muistelin ihania kollegoita, joiden seuraa kaipaan ja pohdin uskallanko kysyä heitä vaikka oluelle. Muistelin lämmöllä jopa IGBT:eitä, piirikortteja, kondensaattoreita ja virtamuuntimia- miten mielenkiintoista tehdasmiljöössä olikaan työskennellä? Hämmästyneenä mietin kuinka prosessiorientoitunut olinkaan, kuinka paljon tekniikka ja teknologia kiinnosti ja miten kaiholla muistelen niitä lukuisia kertoja kun kuuntelin tuoteylläpidon tyyppien pitävän esitystä taajuusmuuttajan toiminnasta. Nyt yritän itse kirjoittaa sellaista kuvausta, minkä voisin esitellä ihmisille, joilla ei ilmeisestikään ole mitään kokemusta tekniikasta tai mistään tuotantoprosesseista.

Samalla intoilen kun pääsen ylihuomenna perehtymään Tampereelle yhteen bussikorjaamoon minne minun pitäisi tehdä parini kanssa riskienkartoitus ja Business Impact Analysis. Kesäkurssilla käydään läpi niitä samoja asioita mitä olen pienen työhistoriani aikana joutunut käymään läpi, eli miten vältetään katastrofi tuotannossa ja jos sellainen sattuu, miten toimitaan, että minimoidaan vahingot. Ja minä olin siinä todella hyvä. Vaikka otin tavarantoimittajien ongelmat tai muut saatavuuskriisit aina erittäin tosissani- tein töitä ja venyin kunnes tilanne oli kunnossa- silti nautin niistä haasteista. Nyt suurin haaste on ottaa imuri käteen tai lähteä kauppaan. Tai ehtiä kouluun yhdeksäksi. Koulussa on todella kivaa, mutta silti välillä tuntuu ettei se ole tarpeeksi konkreettista tai en vain vielä uskalla luottaa tulevaisuuteen. Onneksi näen kavereita perjantaina lounaan merkeissä. Pelottaa että kaikki unohtavat minut, kun minua ei näe kovin usein... Minulla taitaa olla jonkinasteisia vieroitusoireita.

Kontinkielellä mökkikontti on kokkimöntti

Poikien kontti on edennyt tänä viikonloppuna hurjasti. Miehet leikkasivat viime viikonloppuna reiät ovelle ja ikkunoille. Tällä kertaa vuorossa oli seinien rimoitus sisä- ja ulkopuolelta, jotta ensi viikolla joku virolainen Tanel voi tulla pursottamaan kontin seinät, katon ja lattian rimoihin asti uretaanilla, mikä toimii eristyksenä. Uretaania tulee yhteensä lähes kymmenen senttiä, metalliseinän molemmille puolille, jotta kosteus ei pääse kondensoitumaan puuosiin. Myös sähköjen putket ja jakorasiat on asennettu seiniin, jotka minä sain peittää jeesusteipillä, ettei Tanel tuki niitä uretaanilla. Kun uretaanieristys on tehty, alkaa projekti edetä reippaasti; ikkunoiden ja ovien asennus,  ulkopaneelit pitää maalata ja laittaa kiinni, sisäpaneelit käsitellään ja kiinnitetään. Jossain välissä tehdään katon runko ja rimoitus, aluskate ja lopulta kattopellit.

Pojille tulee keskiharmaa ovi, kahdeksan ruutuiset 120 x 180 cm ikkunat ja tontin paras näköala järvelle! Miehen siskon kontti on lähes musta, mutta tästä tulee tummanharmaa. Terassi kiertää mökkiä ja siitä tulee musta. Sisälle tulee leveä puupaneeli vaakatasoon, luultavasti vaaleanharmaa. Lattiaan tulee tummemman harmaa laminaatti ja kattopaneeli on valkoinen. Kontin pinta-ala on vain noin 15 m2, minkä takia kalusteissa suositaan valkoista; sain koulukaverilta Allulle käytetyn levitettävän mäntyisen vuodesohvan, minkä käsittelen valkoiseksi. Myös Wilhelmin kerrossänky saa valkoisen pinnan. Lisäksi mökkiin tulee valkoinen vaatekaappi, mutta sen paneloimme ehkä seinäpaneelilla, jotta se näyttää enemmän seinäkkeeltä ja huoneen jakajalta, kuin irtokaapilta. Lisäksi tarvitaan hyllyjä, pieni pöytä, kirjoituspöytä Wilhelmille ja pari tuolia ja kitarateline seinälle. Siitä tulee niin ihana, että haluan samanlaisen!

Tässä on näkymä järvelle Wilhelmin ikkunasta. Kun rakennusjätteet siivotaan ja mönkkäri ajetaan pois, ikkunasta näkyy järven lisäksi korkeintaan terassin kulma ja istuttamani kukat ruukussa. Konttimökin paikka lienee koko tontin aurinkoisin, ilmalämpöpumppu lienee tarpeellinen kesällä viilennyksen ja talvella lämmityksen vuoksi. Koska lämpöpatterit ovat ikävän näköisiä ja aina kalusteiden tiellä, konttiin tulee lattialämmitys. Samanlaista mietimme meidän mökkiin, kun pääsemme lopulta remontoimaan ja laajentamaan sitä. Mitä pienempi tila, sitä tarkemmin tulee huomioida kaikki rajoittavat ulokkeet.

Kovasti jo toivon että voisin kutsua ystävättäriäni yökylään mökille, kun majoitustilaa olisi ainakin neljälle mökin valmistuttua. Tuparit pitää ainakin järjestää. Täällä ei juurikaan käy vieraita, mutta ehkä tilanne tulee muuttumaan tämän kesän jälkeen!

Kasvimaan mylläämistä

Tuntuupa takajaloissa ja takamuksessa kun olen kaksi päivää pyllistellyt kasvimaalla, eli rikkaruohomättäässä. Revin neljä kottikärryllistä leskenlehtiä, ohdakkeita, nurmitatarta, heinää ja muita rikkakasveja multakasasta, mikä oli jäänyt viimekesältä vaiheeseen, eli odottamaan inspiraatiota. Mieheni teki minulle kaivinkoneella hienon multapenkin, mihin siirsin viime kesänä muutaman mustaherukkapensaan ja siihen jäi varaus, mille piti keksiä jotain hyvää käyttöä. Viereisessä penkissä on anopilta saatuja vadelmapensaita, mitkä tuotti hyvän sadon viime kesänä. Kitkin rikkaruohot ja siirtelin karanneita taimia takaisin  ruotuun. Yhtäkkiä tajusin, että herneille ei ole tilaa istutuslaatikoissa ja keksin sijoittaa ne tähän penkkiin!

Kävin ostamassa herneitä Tokmannilta ja pistelin ne multiin. Laitoin merkiksi tikkuja, jotta tiedän mihin tökkään tukikepit, mitkä hankin ensi viikolla, samalla kun yritän löytää tervattua narua. Ajattelin ensin käyttäväni raudoitusverkkoa tukina, mutta päätinkin panostaa kukkakeppeihin ja naruihin. Niistä saa muokattua herneille sopivat tuet sitä mukaa kun ne kasvavat. Tuskin maltan odottaa satoa!

Pongokin on kovasti ollut mukana puutarhuroinnissa, lähinnä ehkä suunnittelussa. Sääli etten tajunnut ottaa "hurttanomista" kuvaa; anopin koira Minnie on ihan mahdottoman innokas avustava rikkaruohojen (ja hyötykasvienkin) repijä. Sen suurin intohimo on todellakin puutarhanhoito- se vie voiton jopa pallon noutamisesta. Heti kun joku nyppii rikkaruohoja tai istuttaa jotain, Minnien täytyy päästä mukaan. Se on erinomaisen hyvä kaivamaan juurineen esim. pitkäjuurisia leskenlehtiä, mutta sen kanssa on oltava todella tarkkana ja nopea, että sen kaivuu-urakat eivät mene liian lähelle säästettäviä kasveja. Muutama vadelma otti hittiä, kun en ollut valppaana. Mutta olisitte nähneet, minkä näköinen Minnie on puutarhan hoitamisen jälkeen; sen koko kuono on mullassa ja tuntuu oikein pahalta kun se roikuttaa muutenkin erityisen pitkää kieltään ulkona, mikä on myös aivan mustana mullasta. Välillä on pakko pitää pallotauko ja heittää pallo veteen, jotta se saa huuhdottua suunsa. Usch!

Istutin tuoksuherneitä ja ruiskaunokkeja toiseen istutuslaatikkoon, ja toiseen laitoin siemeniä; pinaattia, timjamia, rosmariinia. Basilika on niin hankala, etten edes yritä kasvattaa sitä siemenistä. Kun ostan basilikaruukun, istutan sen laatikkoon käytön jälkeen. Useimmat lähtee kasvamaan, jos kelit sattuu kohdilleen. Ruohosipuli lähti kasvamaan viimevuoden jäänteistä. Sitä onkin ympäri tonttia, sillä olen yrittänyt siirtää sitä paremmille paikoille, mutta se kasvaa edelleen vanhoissakin paikoissa. Onneksi se kuuluu suosikkeihini ja sitä kuluu paljon. Otin muutaman oreganon taimen anopin kasvimaalta, kun jotenkin onnistuin tappamaan omani. Viime viikonloppuna laitoin muutaman valkosipulin kynnen multaan ja ne itää jo! Kohta voin napsia munakkaan päälle yrttejä ja ruohosipulia tai vadelmia jugurtin sekaan. Puhumattakaan oman kuntan mustikoista! 

Viereisessä kuvassa on istutuslaatikot, missä toistaiseksi on vain ruohosipulia ja basilikaruukun jäänteet. Viime kesänä ostin mintun ruukussa ja laitoin sen maahan - ruukkuineen, sillä se leviää kuin rutto. Syksyllä siitä oli tullut mahtava puska ja olisin voinut tehdä monet mojitot. Se ei näköjään talvehtinut ja nyt mietin että pitäisikö hankkia uusi. En ehkä lähde mojito-linjalle, mutta minttuvettä tai minttujääteetä voisin harkita.

Olen varas!

Näin ihanan neulepuseron Espritin kaupassa ja sain siitä idean ottaa heidän designin omiin tarkoituksiini- härskisti kopioin neuleen idean ja värimaailman. Aloin siis innoissani kutoa reikäistä neuletta valkoisen, harmaan ja sinisen eri sävyissä. Mukana on myös hopean väristä lankaa, mikä on kyllä suhteellisen rohkea veto minulta. Silti on ihanaa kun saa vision, vaikkakin sen alkulähde on jostain muualta.

Viereisessä kuvassa on kuva Espritin neuleesta ja omasta aikaansaannoksestani. Mukana on myös aiemmin aloittamani korallin tai unikon punainen neule, mikä sai jäädä odottelemaan uuden inspiraation iskettyä päälle. Kudon molempia silloin kun jaksan, ja varsinkin silloin kun ei huvita lukea tenttiin. Koska olen ahkeroinut tällä viikolla ainakin omasta mielestäni ihan älyttömästi, joten olen saanut edistettyä myös kutomisia. Kummallista miten puikot muuttuvat vetovoimaisemmiksi joissain tilanteissa.

Koen kuitenkin jonkinlaista huonoa omaatuntoa mentyäni plagioimaan jonkun muun suunnittelemaa neuletta. Olenko siis oikeasti varas? Eihän neuleesta tule kuitenkaan täysin samanlainen; lanka on paksumpaa, reiät ovat isommat ja muutenkin kudos on erilainen. Eihän sinisen sävytkään ole samat, joten lopputulos eroaa hyvinkin paljon alkuperäisestä. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun kopioin muiden ideoita. Tarkemmin ajatellen onkohan mitään mitä olisin oikeasti keksinyt itse? Eiköhän kaikkien ideoiden takana ole jonkun muun idea, mistä se oma idea kumpuaa ja lopulta syntyy? Minä ainakin uskon ettei lähes mitään enää voi keksiä- kaikki on jo keksitty!

Eli lopetanko plagioinnin vai lakkaanko vain ajattelemasta asiaa ja jatkan kuten ennenkin. Koulu on herättänyt minussa plagioinnin vastustamisen, koska kaikki mitä kirjoitetaan pitää joko olla referoitua ja alkuperäisen idean keksijä ja lähde mainittava, tai vaihtoehtoisesti kirjoitetun tulee oikeasti olla omaa mietintää. Kaikki kirjoitukset tarkastetaan Urkundilla. Toivottavasti kukaan ei koskaan keksi käsitöiden Urkundia. En uskaltaisi enää ikinä neuloa.

Ei ole pönttöä olla ihan pönttönä pöntöstä!

No nyt on pönttöilyt hoidettu; uudet pytyt kiiltelevät vessassa ja kylppärissä uusine kivenharmaine kansineen. Kansien ostaminen "palvelevasta" K-Raudasta Espoossa ei ollutkaan mikään helppo homma. Kauppa oikein kuhisi myyjää ja henkilökuntaa, mutta yksikään heistä ei katsonut minuun tai edes yrittänyt ottaa mitään kontaktia, vaikka kiertelin parin hyllyn välissä kysymysmerkin näköisenä yli vartin. Kansivalikoima oli surkea, mutta huomattavasti parempi kuin Tuusulan Terrassa. Siellä kävin ensimmäistä kertaa ja totesin kaupan aivan turhaksi- tarjonta oli surkea ja valikoima olematon.

Edellisissä pöntöissä oli metallinhohtoiset harmaat kannet, mitkä sopi loistavasti WC:n ja kylppärin värimaailmaan. Samat kannet eivät nyt käyneetkään näihin uusiin Idoihin, ja siihen olisin tarvinnut konsultaatiota myyjältä. Suoraan sanoen olisin säästänyt aikaa, jos minun ei olisi tarvinnut itse kokeilla kansia pönttöihin, sillä ohjeet ja listat kansien sopivuudesta minkäkin valmistajan mihinkin malliin, olivat surkeat. Ja mitkä hinnat- yksi kansi maksoi 85 euroa! Melkoinen hinta, mutta onhan kannet nyt ihan eri tasoa, kuin ne ohkaiset muovilärpäkkeet. Ilme muuttui paljon arvokkaammaksi, joten 170 € ei ehkä mennytkään ihan hukkaan, vaikka kirpaisi kovin!

Olen tehnyt kolme päivää putkeen kirjanpidon ja taloustiedon tehtäviä, mikä on viimeinen palautettava tehtävä kevätlukukaudelta. Ensi viikolla alkaa kesäkurssi. Olen kuitenkin ehtinyt käydä irtisanoutumassa töistä eli enää en ole ollenkaan työsuhteessa, vaan täysiaikainen opiskelija. Muutenkin olen nähnyt ystäviä, ja huomenna menen taas tapaamaan yhtä ystävätärtä. Luultavasti olen jossain määrin helpottunut päästyäni eroon työpaikasta. Jotenkin tuntuu, että nyt voin kertoa tilanteestani vapautuneemmin, eikä tarvitse elää epävarmuudessa. Tämän vuoksi jopa haluan tavata ystäviä, kun on jotain konkreettista ja minua ilahduttavaa kerrottavaa elämästäni. Ei hieman lämpimämmät kelitkään haittaa, mutta eiköhän se fiilis ole ollut pohjimmainen syy syrjään vetäytymiselleni. Siis en ole mitenkään ollut lukkiutuneena kotiin, mutta ystävien näkeminen on tuntunut vaivalloiselta. Enää ei tunnu vaivalloiselta- ihanaa!

Onni on pesty parveke!

Aivan hirveä urakka on takana, ja nyt päällimmäinen tunnetila on väsymyksen lisäksi onnellisuus! Parveke tuoksuu tolulle, ikkunat ovat puhtaat ja kalusteet ovat puhtaat, suihkussa käyneet. Ostin pakkasen puremien kukkien tilalle muutamat uudet, ja laitoin ne parvekkeelle odottelemaan kyytiä mökille. Ja nyt pohdin, että pitäisikö sittenkin jättää muutama kukkanen parvekkeelle ainakin loman alkuun asti? Tiedän että ne tarvitsevat nopeasti jopa 50 asteiseksi lämpenevässä tilassa paljon vettä ja lannoitetta, että kestäisivät paahteen ja kuumuuden kukkivina ja hyvinvoivina. Muistanko kastella niitä varmasti- epäilykset nousevat pintaan...

Yksi ampiainen oli alkanut rakentaa pesäänsä katon nurkkaan, ja virkkasin hämäyspesän, jos saisin sen muuttamaan muualle. En jaksanut kaivaa edes lukulaseja esiin, joten lopputulos oli hirveä. Jos ampiainen ei pelästy hämäyspesää, niin voihan se aiheuttaa nauruunkuolemisreaktion rumuudellaan. Jos ampiainen ei jatka pesänsä rakentamista, hämäys toimi. Kuollut ampiainen lattialla todistaa naurukuoleman, eikö? Valepesät ovat taanneet viime kesänä ampiaispesättömän huussin, eikä terassillakaan ollut pesiä. Eli ainakin ne nätimmät, pyöreät hämäykset ovat ihan toimiva tapa ehkäistä kutsumattomia pörriäisiä. Ja nyt sesonki on parhaimmillaan, kun yksinäiset kuningattaret ovat heränneet ypöyksin talviuniltaan ja heidän ainoa päämäärä on perustaa oma yhdyskunta. Kohtuuttoman kuuloinen urakka- parvekkeen peseminen vaikuttaa siihen verrattuna jotenkin turhalta...

Meillä on ollut WC-ongelma, kun vessan pönttö hajosi. Ei se onneksi vuoda, mutta koska huuhtelusysteemi on rikki, sitä ei voi käyttää. Otin yhteyttä huoltoon ja saamme perjantaina uuden pöntön. Ja vaikka olemme uusineet pöntöt 12 vuotta sitten kun remppasimme kämpän, emme joudu maksamaan pöntöstä mitään. Ja koska haluan päästä myös siitä toisesta pöntöstä eroon, pyysin että vaihtavat samalla kylppärin pöntön, mutta sen maksamme me. Nyt saamme kunnon Idon valmistamat pytyt; jos niihin tulee vikaa, varaosia saa varmasti. Sitä paitsi niihin ei kuulemma piip tartu, eikä siivotessa tarvitse etsiä huuhtelusysteemin rikkinäisiä osia lattialta tai pöntöstä. Kuinka pönttöä on iloita pöntöistä?

Koulu alkaa olla tältä keväältä ohi ja maanantaina pidimme suurimman projektin loppuesityksen Power Pointeineen. Kolmelta opettajalta tuli lähes ylitse vuotavia kehuja kieliasusta, esityksestä, riskianalyysistä ja kokonaisuudesta. Mitään muuta ryhmää ei kehuttu näin paljon. Minä vihaan, pelkään ja jännitän esiintymistä luokan edessä, mutta jotenkin sekin meni ihan kohtuullisesti; en sekoillut sanoissa, en piipittänyt tai unohtanut asioita, ilmeisesti en myöskään pyörtynyt. Kyllä siitä voisi saada arvosanaksi 4½, ellei jopa vitosen! Voisin saada koko opintojaksosta femman, kun kokeesta tuli täysi 5. Oijojoijoi, sanoi svedukunkku!

Tässä vielä korvaavat tähtisilmät mökille terassin ruukkuihin. Tähtisilmästä taitaa olla kehittymässä uusi lempikukka!