Menin vahingossa käymään nuoremman pojan huoneessa, ja poimin lattialta parit ulkovaatteet ja laitoin ne eteisen naulakkoon, märän pyyhkeen kylppäriin kuivumaan, pelikortteja, mandariinin kuoria, likaisia sukkia, vaahtomuoviammuksia ja karkkipapereita. Lajittelin ne asianmukaisesti. Lopulta imuroin huoneen, lajittelin ja heitin roskiin käsittämättömän kasan ruttuisi kokeita, muistiinpanoja ja piirroksia. Huonoja numeroita kokeista, mutta parempiakin näköjään. Kuudennen luokan koulukirjoja laitoin nippuun ja aion viedä ne roskiin. Löysin myös lukemattomia (lukemattomia?) alakoulun kirjastosta lainattuja kirjoja, ja ne herra saa kyllä itse käydä palauttamassa. OMG!
Samalla kun penkasin pojan kirjahyllyä, löysin kauhean kasan Aku Ankkoja, mitkä pitäisi olla kansioissa, mutta eivät ole! Olin näköjään skipannut muutaman vuoden, ja aloin käydä lehtiä läpi, laitoin ne numerojärjestykseen ja ahkeroin lehdet kansioihin! Onneksi kansioita oli valmiina jemmassa odottamassa juuri tällaista puuskaa. Yksi vuosikerta (2012) jäi vielä odottamaan kansiotilausta, mutta nyt on muut kansiot täynnä! Aivan mahtava tunne! Nyt pitäisi vielä tehdä se kansiotilaus. Pahus, koiran kynnetkin on vielä leikkaamatta, vaikka se mun piti hoitaa viime viikolla...
Tänään päivittelin (no jopas nyt) ceeveetä, kirjoitin muutaman työhakemuksen raakileen, ja pohdin mitä mä osaan, mitä oon ylipäätään tehnyt, mitä erityisiä taitoja mulla olisi, mitä ihmettä mä mahdollisesti haluaisin tehdä ja kuinka hitossa osaisin kehua itseäni?
Siivousvimmasta toettuani tulin siihen tulokseen että olen ainakin järjestelmällinen, ahkera ja organisoivaa sorttia. Samalla nimittäin järjestelin keittiön laatikoita ja sain kun sainkin tyhjennettyä yhden kierrätyskäyttöön, mitä aiemmin vasta pohdin. Nyt kun vielä saisi siihen ne tarvittavat "keräysastiat/lokerikot". Tarttee ottaa vähän mittoja...
Ensin huomaan ongelman, pohdin ja väännän sitä, mietin ratkaisua kaikilta kanteilta (järkevyys, käytännöllisyys, taloudellisuus jne.) ja lopulta teen proton tai ensimmäisen version ratkaisusta. Harvoin mikään idea on heti valmis, eli siitä pitää saada käyttökokemusta. Sen tuloksena syntyy ratkaisu, joko lopullinen tai paranneltava. Mulla on monta asiaa mietinnän alla samanaikaisesti, osa jää taka-alalle, ja unohtuukin pitkäksi aikaa, kunnes ongelma tai jokin ärsyttävä asia saa sen nousemaan taas pintaan.
Nykyään en tee mitään heti, vaan jätän ajatuksen muhimaan, siis ässehtimään. Joskus musta tuntuu että se on vain jahkaamista ja hyvä tekosyy kaiken lykkäämiseen. Olenko laiskistunut vai viisastunut? Vai olenko sittenkin vain säheltäjä, enkä pysty keskittymään yhteen asiaankerralla, vaan teen kaikkea puolittain ja samanaikaisesti? Ennen tein nopeita päätöksiä, töissä jouduin hyvinkin usein ratkomaan erilaisia materiaalihaasteita, mitkä piti hoitaa nopeasti, ettei tuotanto pysähdy. Sama koski kotielämää; kaikki piti tehdä kiireellä ja nopeasti, että ehti kotiin, hakemaan lapen tarhasta, laittamaan ruokaa ennen treenejä ja hetken levähtämään itsekin kaiken työn ja kotityön jälkeen. Ruuhkavuodet on todella hyvä termi kuvaamaan sitä aikaa! Nyt olen huomannut ilokseni, että mun ei enää tarvitse mennä jatkuvasti pää kolmantena jalkana- korkeintaan kiirehdin hitaasti!
On ihanaa ja vapauttavaa, kun asioita pystyy pohtimaan ja päätöksiä miettimään. Ei tule tehtyä heräteostoksia, eikä turhaa työtä- aikaa jää järkevämpään tekemiseen tai mikä parempaa, takemättömyyteen! Mitenhän tämän saisi kirjoitettua myyvästi työhakemukseen? Ja pitäisihän se sisäistääkin, että sen voisi jotenkin esittää konkreettisesti, jos sattuisi pääsemään haastatteluun. No huh huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti