Nuutti vei joulun!

Tänä jouluna otimme kuusen sisälle ja koristelimmekin sen joulua edeltävänä viikonloppuna. Traditionaalisestihan koristeleminen on ollut aaton puuhia, mutta silloin on muutakin puuhaa, kuten riisipuuron keittäminen, koiran ulkoilutus ja joulurauhanjulistuksen katsominen. Mä oon niin aidon kuusen kannalla, ja tänä jouluna sain nauttia siitä yli kolme viikkoa- mahtavaa! Poikien perinteeseen kuuluu, että käyvät hakemassa kuusen fafan kanssa. Tälläkin kerralla kuusi oli serbialainen, mutta tietenkin kotimainen. Ei olla ennakkoluuloisia, mutta meille ne suomalaiset aurausmerkit ei vaan kelpaa. Tämä kuusi oli kapea, ja ehkä vähän liiankin tasainen, mutta tuuhea ja tasapainoinen, erittäin kaunis. Koristeiksi pääsivät ledivaloköynnös, mikä on paljon helpompi asetella tasaisesti (eikä ne ole vinossa, kuten kynttilät), ja sen saa pitää päällä koko joulun, koska se ei vie juurikaan sähköä. Lisäksi mieheni ehdottomasti vaatimat hopeapunokset (ei saa jättää pois, eikä esim. kullan värinen kelpaa missään nimessä), latvatähti sekä pienet mummolta perityt pienet kultaiset pallot, pienet punaiset omenat ja olkikoristeet pääsivät tänä vuonna esille, muutaman erikoisen uuden sydämen lisäksi, mitkä hankin juuri ennen joulua.


Yhtenä vuonna ostin jostain alennusmyynnistä lasipalloja, mitkä maalasin valkoiseksi spraymaalilla, ja koristelin hopeahileellä, pitkään meillä olikin kuusessa vain hopeaa ja valkoista. Kuusi oli kaunis ja se tuoksui ihanalle ja olisin halunnut pitää sitä pidempääkin. Nuutinpäivänä kuulemma on oikea päivä luopua kuusesta ja joulusta, minkä takia keräsin henkisiä voimia tähän toimenpiteeseen psyykkaamalla itseni pieneen siivousintoon, ja siinä samalla kuusikin sai lähteä. Muutamat kyntteliköt ja kranssit sai myös mennä säilöön, mutta en todellakaan luopunut kaikista "kausivaloista". Rakastan valoa, mutta sen pitää sopia tunnelmaan. Kun pitää tehdä jotain, tarvitsen täsmävalon, mutta muuten haluan että kotona ei ole pimeää. Pääsääntöisesti mun mieheni seuraa minua ja sammuttelee valoja, varsinkin halogeeneja. Vaikka meillä on lähes kaikissa valoissa himmentimet, niin esimerkiksi ikkunattoman eteisen valot hän aina sammuttaa, vaikka ne olisi säädetty ihan himmeälle.

Koska eteinen on todella pimeä, pohdin kovasti miten saisin sinne järkevää ja energiatehokasta valoa. No, ostin ennen joulua alesta ihanan ledvalohässäkän (paljon pieniä ledejä kuparin värisessä nipussa) ja heitin sen kenkäkaapin päälle- mutta jotenkin se tuntia liian kirkkaalta. Kiertelin kauppoja ja pohdin vinkkejä, miten valon asettelisi tai mihin sen laittaisi; lyhtyyn, maljakkoon tai koriin? Mitään kolahduttavaa ei löytynyt, joten tungin sen isoon siniseen Aalto-maljakkoon, mikä himmentää valotehoa sopivasti, kunnes kunnes keksin jotain parempaa tilalle! Taustalla on vanhemman pojan ala-asteella piirtämä Vantaan lentokenttä, mikä voitti ensimmäisen palkinnon piirustuskilpailussa- vähänkö oon ylpeä!

Nyt lähden kauppaan ostamaan alokkaalle sisäfilettä ja lohkoperunoita. Ehkä muukin perhe saa samalla nauttia erikoisherkkua, vai tarjoaisinko heille vain hernekeittoa? Kiva saada snaipperi himaan, pikkuveljelläkin on ollut ilmeisen kova ikävä. Koira saa varmaan hepulin, kun näkee puuttuvan perheenjäsenen pitkästä aikaa- ihanaa!!!