Kauhea pits!

OMG, yks pien narttu hyökkäsi eilen Pongon kimppuun aamulenkillä! Me ollaan aiemminkin nähty ja moikattu, koska Pongo tulee pääsääntöisesti tyttöjen kanssa toimeen, en osannut arvatakaan moista tapahtuvan. Se hiton russeli-narttu nappasi Pongoa selän ja kyljen välistä, ja puri kuin riivattu, eikä meinannut millään päästää irti. Minä yritän mennä väliin ja huusin sen emännälle että ota se pois mun koiran kimpusta, mut täti vaan seisoi silmät pyöreänä ja sanoi että kun toi sun koira vähän murisi. Joten se oli siis ihan ok emäänän mielestä. Se olikin vähän homssuisen näkoinen ja sillä oli musta-aniliininpuna-raidalliset sukkahousut; olishan siitä jo pitänyt arvata, että ei koirakaan voi olla ihan normaali... :)
Pakko on myöntää että ei pitäisi mennä moikkailemaan vieraita koiria. Se lienee eläimen inhimillistämistä, ei kait ne mitään kavereita tarvitse?

Pongo oli ihan hyssenä koko päivän, ja vaikka vaikeisiinkin koiriin tottunut duunikaveritar tuli käymään, se ei rauhoittunut vaan vahtasi häntä jatkuvasti. Murisi joka kerta kun hän liikahtikin, vaikka naisiin se on yleensä tottunut  nopeasti. Sit huomasin että puremakohdassa olikin kunnon reikä, joten ei ihme että mamman mussukka oli vähän stressaantunut. Onneksi edellisestä lääkärikäynnistä oli jäänyt muutama särkylääke yli, ja annoin sille yhden illalla ja seuraavan aamulla. Nyt vaikuttaa olevan jo paljon parempi. Mutta se bitsi me kierretään tästä lähin kaukaa, niin ja sen koira kans (heh). Ja todella toivon, että sillä nartulla on rokotukset kunnossa!

Miehen systerin koiria ei kait ole rokotettu, tai ainakaan sitä vanhempaa. Olen ihmetellyt sitä joskus, kun itse olen joka vuosi vienyt Pongon eläinlääkäriin sen suuremmin asiaa miettimättä. Lekurista tulee keväisin aina muistutus, että kohta pitäisi antaa matokuuri ja varata aika rokotuksille. Satuin valitsemaan kyseisen eläinlääkärin vuosia sitten kun piti antaa penturokotukset. Silloin Pongolle tehtiin rokotuskortti, ja näköjään luotiin asiakassuhde. Epäilen etten todellakaan muistaisi rokotuksia, ellei muistutusta tulisi-suoramarkkinointi toimii ainakin tässä tapauksessa. Nyt vasta tajuan kuinka tärkeä rokotukset ovat. Millainen rumba syntyisi jos mun koira purisi jotain toista koiraa ja se saisi jonkin rabieksen tai muun koirataudin! Oikeudessahan sitä oltais eikä ehkä selvittäis ihan halvalla.

Tässä maten mussukka lekottelee sängyllä. Mä olen matte ja mun mies on husse, koska meidän hurtta on ruåtsinkielinen. Matte on lyhenne matmorista, olisko husse husfar, isäntää se ilmeisesti kuitenkin tarkoittaa. Vaikka en oikeastaan muuten puhu ruotsia, niin koiralle puhun, koska ajattelimme että kun muut meidän perheestä on ruotsinkielisiä, niin ehkä koiralle on selkeämpää, että käytetään yhtä kieltä. Ja jostain syystä puhun muillekin koirille ruotsia, se vaan tulee luonnostaan. Onhan lähipiirissä Minnie ja Molly, svenska talande hekin. Eihän sillä kielellä oikeasti ole mitään väliä, vaan äänenpainolla. Ollaan kokeiltu että sit, pit ja kit toimivat ihan samalla tavalla ja tuottavat saman lopputuleman, kaikki kolme koiraa istuvat ihan nätisti. Varsinkin jos on jotain hyvää tarjolla!

Mieheni lähti vaihteeksi heittämään meidän alokasta varuskuntaan. Jännää miten intti yhdistää miehiä ja siitä riittää ihan loputtomasti keskusteltavaa ja kokemuksia jaettavaksi. On myös ihan hauska huomata miten pojan asenne on muuttunut, sillä hän miettii jo ihan tosissaan että menisi rukkiin ja aukkiin, tai mitä kaikkia niitä onkaan, jos siis saa mahdollisuuden. Ihan vapaaehtoisesti olisi jäämässä puolen vuoden sijaan vuodeksi, vaikka alussa fiilis oli että niin nopeasti pois sieltä kuin vaan on mahdollista. Muutamassa viikossa hän on myös kasvanut henkisesti ja jotenkin miehistynyt, puhumattakaan siitä, että kotoa lähtiessään hän petaa sängyn niin vimpan päälle, että oikein ylpeänä katselen suoria raitoja päiväpeitteessä. Ennen Inttiä edellisen kerran hän taisi pedata sängyn ylppärijuhliin, kun minä pakotin.

Meillä ei juurikaan pedata sänkyä, sillä meillä ei ole edes päiväpeittoa! Minä panostan kauniisiin lakanoihin, ja petivaatteet pitää todellakin mätsätä yhteen. Aluslakanan ja isojen tyynyjen (60 x 80 cm) tyynyliinojen pitää olla saman väriset, sekä pikkutyynyjen tyynyliinat ja peittojen pussilakanat on oltava samaa sarjaa. Ja niiden täytyy tietenkin olla värimaailmaltaan keskenään yhteen sopivat. Meillä on lisäksi tuplapeite, mikä tavallaan toimii päiväpeitteenä, jos joku (minä) jaksaa suoristaa peitot. Tuplapeitteenkin pussilakanan täytyy sopia kaiken muun kanssa yhteen, mikä tekee uusien lakanoiden hankkimisesta melkoisen vaikeaa.

Onneksi en ole yhtä tarkka mökillä, sinne kelpaavat vähän kulahtaneet ja ei ihan täydellisesti värien puolesta yhteen sopivat lakanat. Joskus on ollut jopa eri paria olevat tyynyliinat- todella hurjaa! Mökille hankin myös päiväpeiton, minkä heitän sängylle kun lähdemme kotiin. Joskus vuosia sitten sängyn päällä makasi kuollut hiiri, ja ehkä siitä jäi jokin tarve pedata sänky kun poistumme sieltä. Toisaalta viime syksynä heräsin yöllä, kun jokin rapisi tyynyn alla. Edes koira ei herännyt siihen että päästäinen juoksenteli sängyssä kuin omassaan. Minä pyydystin ja päästin sen ulos. Sama otus hiippaili samoista rei'istä takaisin, kunnes mieheni truuttas pariin reikään uretaanivaahtoa. Ei ole päästäisiä näkynyt sen koomin sisällä. Ne on tosi söpöjä, mutta en kuitenkaan halua että ne juoksee meidän mökissä.