Voisikohan tällä oikeasti kirjoittaa kirjan? Edelleen mulla on dekkari tai dekkarimainen romaani hahmottumassa; olen kirjoitellut muutamia aihioita, miettinyt rakennetta, erilaisia tulokulmia ja juonenkäänteitä. Kohta mulla ei ole mitään hyvää syytä vältellä kirjoittamista. Jos vielä putsaan tän lievästi limaisen ja luultavasti limua ja keksinmurusia sisältävän näppiksen, en voi vedota edes spacebarin toimimattomuuteen. Johan nyt... :)
Vanhempi poika lähti inttiin. Heitin hänet ja kaverinsa Tammisaareen. Onneksi lähdimme ajoissa, sillä kymmenisen kilsaa ennen määränpäätä jouduimme odottamaan lähes tunnin, kun liukkaassa risteyksessä kaksi autoa olivat ajaneet kolarin. Taas talvi yllätti- ullatustalviiii! Eilen kävimme perheen voimin moikkaamassa alokasta tutustumispäivänä. Kokeilevat Drakassa sitä että lähiomaiset (omainen kuulostaa kuolleen lähipiiriltä) saavat tulla ensimmäisenä viikonloppuna vierailulle, että koti-ikävä (omaisten vai alokkaiden?) vähän lientyisi. Ekana viikonloppuna sieltä ei pääse kotiin, voi eiiii. Kokeilu kuulemma voisi ehkäistä keskeyttämistä. Kait nyt kuusi kuukautta seisoo vaikka päällään, jos kerran inttiin menee? Ja jos ei pysty, niin en usko että vierailuviikonloppu muuttaa mitään. Ehkä osoittautuu hyväksi keinoksi, mutta silti epäilen ja haluan esittää eriävän mielipiteeni! Olen sen arvoinen (=I'm worth it)!
Pohdin vierailulla nähtyäni muutamia naarasalokkaita (what?), että menisinkö nyt inttiin jos olisin 18 vuotta? Ja onko se oikein, että miehille intti on pakollinen, vaikka ilmeisen helposti sieltä pääsee pois jos haluaa, mutta naisille se on vapaaehtoinen. Todistetaanko sillä itselle/muille jotain, ja pitäisikö intin olla pakollinen naisillekin? Poikani vaikutti ottavan asian lunkisti, ja suhtautuvan jopa ehkä pienellä mielenkiinnolla. Mutta hän onkin rauhallinen ja minä en. Luulen että mulle tekisi erittäin hyvää olla siellä; kuunnella komentoja ja totella käskytystä; se vaikuttaa olevan mulle hämmentävän haasteellista.
En voi ymmärtää että miksi mun pitäisi tehdä jotain ymmärtämättä miksi niin tehdään ja vain siksi kun joku sanoo. Mut saa tekemään melkein mitä vaan, kun sen perustelee siten, että se sopii mun arvomaailmaan, ja jos se vaikuttaa järkevältä tai tärkeältä. Olisinko helppo nakki aivopesulle ja ääriarvoille? Mä pidän itseäni kriittisenä, ja kyseenalaistan asioiden järkevyyttä. Luulen kuitenkin että olen jäärä. Ja mä yritän nimenomaan positiivisesti ajatellen välttää turhaa työtä, kehittää asioita ja keskittyä olennaiseen, mutta miksi se usein tulkitaan vänkyröinniksi? Siksipä luulen etten sopisi inttiin, ja enenevässä määrin olen tullut siihen lopputulokseen etten sovi edes työelämään. En vaan jaksa sitä pönttöilyä. Taidan olla sopeutumisrajoitteinen- jopa elämän suhteen.
Lähti negatiivisuus ihan lapasesta, vaikka vaan yritin olla kriittinen ja pohdiskeleva. Kuten kälyni sanoi, että hänellä "lähti sukkien kutominen lapsesta"! Niin voi käydä kun kypsemmällä iällä (alle nelikymppinen!) alkaa harjoittelemaan kutomista. Nostan todellakin hattua hänelle, kun hän on aina ollut sitä mieltä että hän ei ole käsityöihminen. Ja ihan hiton hienoja sukkia syntyy- respect! Täs on mun uusimmat sukat, päättelemistä vaille valmiit:
Sen vuoksi mun pitäis nyt keksiä jotain muuta tekemistä, kuin olen epäyhteensopiva nykyisen työni kanssa. Tarkemmin ajatellen ylempien esimiesten kanssa. Työssä ei vältsyy ole mitään vikaa, eikä firmassa, eikä edes omassa esimiehessä, mutta hänen esimiehet ja -naiset taitaa olla todellisuusrajoitteisia. Sitä on liikkeellä... :)
Voiko kirjailijaksi ryhtyä? Jos olisin riippumaton kuukausipalkasta, jäisin varmaan himaan ja kirjoittaisin. Ja epäilen itseäni ja kykyjäni vaikka vasta pohdin asiaa. Jaksaisinko kirjoittaa, olisko siinä mitään järkeä, syntyisikö mitään? Jos saisin jotain valmiiksi, mitä sitten? Mistä tämä järkyttävä itseluottamuksen puute kumpuaa? Mä epäilen syyksi sitä että olen rhesus-negatiivinen veriryhmältäni. Onkohan siitä tehty jotain tutkimusta? Voisin tehdä aiheesta tutkimuksen ja väitellä negatiivisuustohtoriksi. Olisiko se positiivista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti