Aamu käyntiin- jumpalla ja Runebergin tortulla!

Aivan mahtava aamu; vein miehen töihin, koiran piiitkälle lenkille metsään ja vetäsin tiiviin puolen tunnin hikijumpan jumppapallolla ja kahvakuulalla Groove FM:n tahdissa. Kiitokseksi itselleni ahkeruudestani ja reippaudestani keitin kahvia uudella pressopannulla, ja nautin eilen leipomani pienen Runebergintortun, mistä vieressä on todiste. Se on aika pieni, ja kahvikuppi näyttää kieltämättä ämpäriltä. Taustalla on pressopannu ja kulma mun pädistä, mistä edelleen soi Groove. Tällä hetkellä siellä soi mun mielestä ehdottomasti paras ja monipuolisin musa. Koska en juurikaan tykkää kuunnella suomenkielistä musaa, enkä pelkkiä uusia ulkoimaisia hittejä, niin tämä on nyt valikoitunut suosikiksi. Eikä mainoksia tule kovin paljoa, mikä on plussaa.


Mä vihaan mainoksia radiossa ja telkkarissa. Sen takia suosin Ylen ohjelmia, kaikkia niitä käsittämättömiä BBC:n nice murdereita, mitkä on mun miehelle unilääkettä. Jos jotain sarjoja pitää katsoa mainoskanavilta, mä nauhotan ne, tai pausetan hetkeksi ja katson siten että voin skipata mainokset. On silti myönnettävä että muutama TV-mainos muhun jostain syystä kolahtaa. Molemmat on niitä Specsaversin mainoksia, toisessa pojan tyttöystävä suutelee vahingossa pojan faijaa, kun ei näe, ja se toinen on se jumppaope, mikä menee vetämään jumppaa "ikääntyneelle" bingoporukalle. Jälkimmäisestä mainoksesta on muuten poistettu yksi kohta missä ope "antaa piiskaa" musan tahdissa ja bigoporukka alkaa vähän lämmetä. Olikohan se jonkun mielestä liian tuhma tuhma tuhma? Jotain niissä mainoksissa vaan on, mitkä kutkuttaa mun nauruhermoja. Olisiko syy tilannekomiikassa, eli niin voisi sattua kenelle tahansa- tavallaan.


Olen huomannut että mun huumorintaju on välillä todella kummallinen, mua naurattaa sellaiset asiat, mille ainakaan ihan kaikki ei näytä nauravan. Ja joskus jokin juttu, tilanne tai  sanonta vaan saa mut repeämään. Koska niin ei tapahdu nykyään niin usein, pohdin onko mun huumori kadonnut tai muuttunut vai olenko vaan itse vähemmän iloinen tai mielikuvituksettomampi? Pitääkö asiasta huolestua, vai olenko vain "kehittynyt" pidättyväisemmäksi ja tasaisemmaksi- aikuisemmaksi, vai onko humoristiset asiat vähentyneet maailmasta? Ehkä ympärillä olevaan ei tule kiinnitettyä huomiota. On erittäin huono asia, jos huumoria ei ehdi huomata kiireen keskellä, koska huumori ja nauraminen on ilmaista huvia. Eikös nauramisen terveysvaikutuksetkin ole kiistattomasti todistettu, puhumattakaan siitä energiasta minkä nauraminen tuo välittömästi ja se vielä leviää kulovalkean tavoin!


Pikaista huvia mulle tuo edelleen Moderni perhe, se on ihan takuuvarma jos mieli tuntuu raskaalta. Onneksi Netflixistä niitä voi katsoa milloin vain. Sitäpaitsi sunnuntaisin Avalta tulee uutta kautta kaksi jaksoa perätysten klo 21-22. Ne menee "nauhalle" ja voin nautiskella niistä nuoremman pojan kanssa, sillä se on yksi hänen lempisarjoistaan! Ja ne hulvattomat brittisarjat, kuten Psychobitches, The wrong mans (kirjoitetaan noin) ja Spy, ovat mun mielestä loistavia 2000-luvun brittihuumorin edustajia. Suomalaisista tykkään Noin viikon uutisista, Kätevästä emännästä ja Siskonpedistä.


Olen aina pitänyt ja pidän edelleen sanoista ja niillä kikkailemisesta, semantiikasta ja jopa sananmuunnoksista. Netistä löytyy hauskoja sivustoja, mitä satunnaisesti käyn läpi, jos tuntuu liian tylsältä. Eilen etsin sanontoja, ja pohdin miten niitä voisi uudistaa. Suomalaiset sanonnathan on juuri sellaisia negatiivisia, kuten "kel onni on se onnen kätkeköön" ja "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Jälkimmäisen tunnelma muuttuu paljon positiivisemmaksi, jos katajan kirjoittaa isolla kirjaimella, ja kapsahtaa Janne Katajaan. Siinäpä on ihmeellinen mies, tykkään hänen käsittämättömästä ja aidosta presenssistä. Jos sanonnan taas muuttaa muotoon "joka kuuseen kurkottaa, voi päästä korkealle", se on niin paljon kannustavampi! Joka toiselle kuoppaa kaivaa, saa kaverilta kiitokseksi omenoita. Jos siis auttaa kaivamaan kaverin omenapuulle istutuskuopan, siitä on iloa molemmille...Tässä savotassa riittää tekemistä, sillä negatiivisia sanontoja on maailma pullollaan! Pitäisi varmaan ehdottaa sanontojen uudistamista positiivisempaan muotoon. Kait siitä voisi jonkin työryhmän perustaa ja saada rahoitusta- Suomi nousuun uudistamalla vanhat sanonnat!


Jossain vaiheessa kahlasin läpi vitsejä, mutta enää harvoin ne aiheuttaa aitoja naurunpurskahduksia tai voimakkaan reaktion. Hyvä vitsi on tuore ja ajankohtainen, ei liian loukkaava tai kovin härski. Stand-up voisi olla mun juttu ja olen haaveillut meneväni katsomaan Sami Hedbergiä. Siinä on myös hauskan oloinen mies, jotenkin jo hänen ulkoinen olemus ja ilmeet aiheuttaa minussa hyvän fiiliksen. Hän muistuttaa jotain Asterix sarjakuvissa esiintyvää hahmoa, mutten saa päähäni mitä. Täytyykin käydä Asterixeja läpi, mikä on hieno sarjakuva; upeasti piirretty ja väritetty, todella persoonalliset hahmot ja stooriin on hauskasti yhdistetty historiaa. Nautin kirppareilla kiertelystä ja yritän bongailla skumppalasien lisäksi Asterixeja, mitä on yllättävän huonosti tarjolla. Jonkin verran niitä on jäänyt lapsuudesta ja onneksi olen säästänyt ne, kun pojatkin osaavat arvostaa niitä.


Niin monta asiaa mitkä naurattaa ja saa mielen iloiseksi- kunpa muistais ne kun ketuttaa!