Pelottava rusakko

Teimme hurtan kanssa mukavan lenkin lähistön metsissä. Onneksi metsä on niin lähellä, oikeastaan ihan keskellä asutusta, ja se riittää pienelle koiralle mainiosti. Oli pakko mennä liukkailta teiltä sivuun, jos halusi pysyä pystyssä. Pongo sai mahtavia vainuja, ja kuljetti minua läpi ryteikön. Syvemmällä oli vielä luntakin ja hyppeleminen kaatuneiden puiden yli kävi ihan kuntoilusta, minullekin. Yritin olla varovainen etten saisi risusta silmään, tai kompastuisi liukkaaseen kiveen tai oksaan. Jokin liikahti näkökentän laidassa. Ensin luulin sitä järkyttävän isoksi rusakoksi pitkine korvineen, mutta kun pysähdyin ja seurasin liikettä katseellani, tajusin että risukossa loikkii kaksi metsäkaurista. Ihan keskellä kaupunkia!


Vaikka koira ei nähnyt niitä, se löysi niiden jäljet ja alkoi vetää kuin pieni piru. Oli pientä papanaa, ilmeisesti pissaakin, ja vaisto pisti sen heti kierimään maassa- yök. Metsästyskoirille on ihan luonnollista, että ne naamioituu pyörimällä hajuissa, päästäkseen lähemmäksi saaliseläintä. Sille ei tainnut tulla mieleen että narun toisessa päässä roikkuva tyyppi ehkä pelottasi otukset pois. Mökillä kun annan sen juosta vapaana isossa metsässä, niin riskinä on aina että se lähtee jonkin eläimen perään eikä löydä enää takaisin, tai että se pyörii paskassa. Mäyrän skeida on ihan karmean hajuista, ja sitä on tullut jynssättyä pois koiran turkista erinäisiä kertoja. Ostin mökille oikein koiran sampoon sellaisia metsäkeikkoja varten. Koiraparka ei yhtään ymmärrä että miksi sen upea dödö pitää pestä pois. Minä vaan en halua mäyrän hajuista hurttaa sänkyyni.


Minua jäi mietityttämään, että mistä kauriit tulivat ja minne päin ne menivät? Uskaltavatko ne mennä tien yli, vai pystyttelevätkö metsäsän siimeksessä? Luultavasti niiden on ollut jossain vaiheessa ylitettävä tie, sillä tuskin ne ovat tuossa metsässä asuneet pitkään. Siellä kulkee melko paljon ulkoilijoita ja ihmisiä koirien kanssa. Toivottavasti eivät jää auton alle. Mahtaa niitä ihmetyttää ja pelottaa kaikki ne äänet, vai tottuvatkohan ne nopeasti kaupungin hälinään? Joku mainitsi muutama vuosi sitten että tällä seudulla oli näkynyt jopa ilves. Silloin yritin etsiä lumesta ilveksen jälkiä. Löysin hangesta taistelun jäljiltä verijäljet, erilaisia tassunjälkiä ja turkin palasia, ja päättelin että jänöjussi oli päässyt hengestään. En saanut todisteita että asialla oli ollut juuri ilves, yhtälailla se oli voinut olla pöllö, kettu tai supi. Kaikkia muita olen täällä päin nähnyt, ilvestä en.

Nyt ei ole muuta kuvaa mikä tähän sopisi, niin laitoin kuvan viime talvelta. Tässä vesipisarat ovat jäätyneet sammaleen kukkien päälle. Jos aurinko olisi vielä pilkottanut pilven takaa, niin se olisi voinut olla jopa vuoden luontokuva. Melkein tekisi mieli tehdä kuvasta pitkänomainen vaakatasoinen taulu makkariin sängyn päälle. Ei hitsi, mun täytyy kysyä, jos joku lainaisi mulle kameraa joksikin viikonlopuksi.


Kännykässä on se hyvä puoli, että kuvat menee automaagisesti pilveen. Saakohan kamerastakin kuvat ladattua sinne helposti? Ennen kuin kuvat piti ladata piuhalla tai bluetoothilla koneelle, se meinas jäädä tekemättä. Mutta jos siitä saisi rutiinin, ehkä se ei tuntuisi niin vaivalloiselta. Ehkä mä kokeilen kuvaamista ensin lainakameralla, ja sit vasta alan miettiä ostaisinko ihan oman. Olettaen että joku uskaltaisi lainata mulle kameraa. Tässähän ihan innostuu... :D