Huvila ja huussi, piparkakusta...

On jo helmikuu ja piparkakkutalo on vielä syömättä. Juniorin kaveri tuli kylään, ja sanoin että saavat syödä sen, mieluummin ennen kuin tomusokerilumi peittyy pölyn alle- yök! Yritin tehdä helpon, pienen ja söpön, mutta kuitenkin modernin piparitalon, mikä kaukaisesti voisi muistuttaa toiveitteni mökkiä. Oikeastaan toivoisin mökin muistuttavan mieluummin huvilaa, varustetasoltaan se saisi olla lähes omakotitalo, mutta kuitenkin selkeästi vapaa-ajan asunto tunnelmaltaan ja sisustukseltaan. Siellä pitäisi olla paljon puuta, mutta ei missään nimessä  lakattua mäntyä. Tykkään pulpettikatosta, ja korkealla seinällä olisi isot ikkunat järvelle. Seinä voisi olla suurimmaksi osaksi ikkunaa, tai varmaankin monta ikkunaa käytännön syistä, ja ainakin yksi ikkuna voisi olla samalla liukuovi isolle terassille. Olen jopa miettinyt tekeväni pienoismallin mökistä, mutta päädyin nyt pipariversioon.

Kävimme joulun jälkeen mökillä ja näin naapurin piharakennuksen, mitä luulin halkoliiteriksi tai vajaksi. Hämmästyin todella, sillä se näytti täsmälleen mun piparitalolta! Sellainen lautakoppi, missä oli vähän vähemmän sokerikuorrutetta ja nonparelleja. Mieheni valaisi minua että se on heidän huussi! Menin sit tekemään piparihuussin- ei ihme että sitä ei ole vielä syöty- heh. Ennen joulua lehdissä oli erilaisia piparikilpailuja, missä sai tehdä piparikopion jostain Helsinkiläisestä talosta, miksei huussista? Ehkäpä voisin vinkata ohjelma- tai kilpailuidean esim. Neloselle, missä tehtäisiin omasta huussista piparkakkuversio. Ja voihan siitä huvilastakin tehdä,etenkin jos ne sopivat tyylillisesti hyvin yhteen.


Mä niin näkisin itseni tekemässä pieniä huusseja ja erityisesti rakastaisin niiden koristelemista, jos olisi kunnon välineet ja materiaalit. Kaikki pipertäminen on musta aivan ihanaa, sääli että se vaatii tilaa, aikaa ja rahaa.En vaan viitsi investoida kerran vuodessa tarvittaviin koristeluvälineisiin kovin paljoa, kun nykyistenkin kamojen säilömisessä on ongelmia. Kaikki kaapit ja laatikot on täynnä erilaisia kakkuvuokia, piparimuotteja, kakkualustoja, kupuja, pursotuspusseja ja tyllia. Niitä tarvitsee todella harvoin suhteutettuna niiden viemään tilaan.


Mä olisin halunnut tehdä kummitytöille nukkekodin, mutta en varmaankaan olisi malttanut antaa heidän leikkiä sillä. Olisivat rikkoneet ja siirrelleet huonekaluja, lapset haluavat leikkiä, eikä ole väliä onko seinillä tauluja ja sopiiko keittiön pöytä ja tuolit hyvin yhteen. Ei lapset arvosta itsetehtyä tai kaunista ja yksityiskohtaista nukkekotia. Ei sellaisia ole tarkoitettu leikittäviksi. En osannut nuorempanakaan leikkiä esim. Barbieilla, mutta rakensin ystäväni kanssa Barbien hevosille tallin. Siitä tuli aivan upea, mutta kun se oli valmis, aloitimme uuden projektin, emmekä juuri leikkineet sillä. Teimme hevosille valjaat, satulat ja loimet, jopa maalasimme hevoset persoonallisemmiksi. Tallissa oli satulatelineet, hevosten hoitovälineet ja monia muita upeita yksityiskohtia. Lopulta Barbiet tuntui kovin jäykiltä, kun ne eivät taipuneet järkeviin asentoihin, joten teimme rautalangasta ja nylonsukkahousuista nuket, ja niille tietenkin hienot ratsastusvaatteet.


Mun mielestä oli hirveän vaikeaa leikkiä jopa omien lasten kanssa. En jaksanut tehdä kakkuja hiekkalaatikolla, leikkiä eläimillä tai pikkuautoilla. Mutta legoja rakensin jo pienenä, ja onneksi meillä oli silloin, ja pojilla on paljon legoja. Kaipaisin kyllä enemmän peruspalikoita ja talon osia, sillä meillä on enimmäkseen osia raketteihin, starwars aluksiin ja traktoreihin. Onneks oli poliisiasema, siitä tykkäsin. Muistan lapsuudesta että sain joululahjaksi sellaisen saranoilla varustetun talon; kun sen avasi, se näytti rivitalolta. Ohjeessa taisi olla muutama eri versio samoista palikoista, mutta mä tein monta hienoa taloa pihoineen yhdistelemällä niihin muitakin legoja. Ennen legot oli monikäyttöisempiä, koska erilaisia osia oli vähemmän. Oli peruspalikoita, ja sit joitain erikoisosia, kuten ovia, ikkunoita ja vinoja kattopalikoita. Nyt tuntuu ettei ole kahta samanlaista osaa. En tykkää tästä trendistä- minusta ei pitäisi unohtaa perusasioita. Vähän kyllä himoitsin sitä arkkitehtuurilegosarjaa, mistä ilmeisesti olisi voinut tehdä  monenlaisia taloja, perinteisiä ja moderneja- vähemmän legontalon näköisiä rakennuksia. Mutta totesin ettei se ole aikuisen hommaa, ellei ole arkkitehti ja työpaikka sponsaa matskuja!


Tosiasiahan on, että legoja pitää olla todella paljon. Vanhemman pojat luokkakaverilla oli järkyttävät määrät legoja, mutta hänen vanhempansa olivat harrastajia. Heillä oli omakotitalon alakerrassa yksi todella iso huone täynnä isoja rakennuksia, erilaisia kaupunkeja, teemoja, junaratoja ja vaikka mitä. Pojan huone oli myös suhteettoman iso, ja siellä varastoitiin irto legoja ja niillä sai leikkiä kaveritkin. Järjestyksen ystävänä olin vaikuttunut; kun tietyn väriset osat omissa laatikoissaan, peruspalikat lja spesiaaliosat omissaan. Seinät oli lattiasta kattoon hyllyjä, missä oli laatikoita, missä oli legoja. Mutta olihan se perhe vähän erikoinen monella tavalla, eikä pelkästään hyvällä tavalla. Talo näytti ränsistyneeltä, mutta legoissa oli kiinni pieni tai ehkä isompikin omaisuus.


Olisikohan työväenopistossa tai jossain vapaa-ajankeskuksessa pienoismallihuviloiden ja huussien rakennuskurssi? Vinkatkaa, jos löydätte. Se olis niin mua!