Eiks ole maukkaan näköinen pizza? Ja kylläpä se olikin; kinkkua, sipulia, paprikaa, oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Ja päälle rucolaa- slurps. Jaksoin syödä puolet, ja loput pisteli poskeen nuorimmainen, joka on yleensä sitä mieltä että mun pizzassa on yökköjä ainesosia, kuten auronkokuivatut tomaatit. Ja ihan hyvin maistui. Hain perjantaina kuumeisen inttipojan kotiin. Kuumetta oli jossain vaiheessa yli 40 astetta ja vaikka hän on melkein 20-vuotias, silti muistan elävästi kun hän sai muutaman kuumekouristuksen pienenä. Niistä on jäänyt sellainen tunne, että on parempi että kuume yritetään saada laskemaan, vaikka joidenkin mielestä liiallinen kuumeen laskeminen voi aiheuttaa virheellisen terveyden tunteen, eikä silloin jaksa sairastaa kunnolla. Yhden lääkärin mukaan kuume ei itsessään tehoa kuin kahteen tautiin, ja toinen oli muistaakseni kuppa. Toinenkaan ei ollut flunssa. Kuumeen alentamisesta ei siis ole mitään haittaa, se vain vähentää turhia kärsimyksiä.
Kun taas olemme kotona viikonlopun, tein pataleivän. Tällä kerralla se jäi vähän raa'aksi, mikä harmitti hetken, kun muuten koostumus ja maku olivat hyvät. Tein leivän sämpyläjauhosta, ja lisäsin auringonkukan siemeniä sekä sesamin siemeniä jauhojen sekaan. Ehkä niiden vuoksi paistoaikaa tulee lisätä. Kun leipä oli uunissa, leikkelin kaalia ja porkkanaa, sekä sekoitin Aihisen inspiroimaa coleslaw-kastiketta. Ostin eilen ison köntin nautaa, leikkasin sen paloiksi, kierittelin mauste-jauhoseoksessa ja paistoin pannulla. Lopulta laitoin lihapalat, sipulit ja valkosipulit porisemaan hiljaiselle tulelle isoon kattilaan, kun valurautapata on edelleen mökillä. Kun uuni oli kuuma leivän jäljiltä, paahdoin paprikoita, irrotin niistä kuoret ja vippasin pataan. Lorautin sekaan myös Keisarin tummaa olutta, kun punaviiniä ei ollut. Padasta tuli jännän paksua, kunnes muistin että jauhothan sen suurusti. Aiemmin en ole kieritellyt lihoja jauhossa ennen paistamista, mutta sen ansiosta lihoihin tuli kiva paistopinta! Niin on maukasta pataa- a vot!
Yhtäkkiä ähkyssäni muistin alokaan valitelleen kuumeen keskeltä, että torstaina metsässä he eivät saaneet pannukakkua vaikka oli hernekeittoa. Reppanat joutuivat syömään pullaa jälkkäriksi, mikä oli kuulemma niin iso pettymys, että hän oli päättänyt tehdä viikonloppuna pannukakkua. Koska hänen kuntonsa on surkea, minä tein pannukakun, ja siihen pitää laittaa kardemummaa. Nyt entistä ähkympänä yritän pysyä hereillä, ja epäilen että olisiko flunssa iskemässä. Varpaita paleltaa ja olen järkytävän väsynyt, mutta voihan olla että kaikki veret ovat vatsassa sulattamassa ruokaa, eikä vertaä riitä kierrättämään lämpöä varpaisiin tai happea päähän. Pienessä happivajeessa on ihan hyvä olla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti